Oululainen Arto Murtovaara sai Stella Arctin avaruuden kohteiden valokuvaamisesta. Murtovaara on vienyt huippuunsa taivaan kohteiden tallentamisen ensin järjestelmäkameralla ja sittemmin CCD-kameralla kuvankäsittelytekniikoineen.

”Teknisesti koetan parantaa kuvaustani koko ajan. Väkisinkin siinä kehittyy pikkuhiljaa”, Murtovaara kertoo. ”Teknologia menee eteenpäin hurjilla harppauksilla. Ohjelmistot, kamerat ja kaikki muu kehittyy. Aina vain parempaan ja helpompaan suuntaan.”

”Aikoinaan ajoin rekkaa ja saatoin katsella taivasta, kun yöllä jonnekin pysähdyin”, Murtovaara muistelee kiinnostuksensa alkua.

”2000-luvun taitteessa kaverillani oli pikkuinen kaukoputki, jolla näin Jupiterin vyöt. Heti seuraavalla viikolla menin paikallisen tähtiharrastusseuran Arktoksen touhuihin mukaan.”

Ulvilalainen Juha Ojanperä on ollut keskeinen vastuunkantaja paikallisessa ja valtakunnallisessa yhdistystoiminnassa. Hän on myös tähtiharrastuksen verkkolehti Zeniitin vastaava toimittaja.

Tähtiharrastus näyttäytyy Ojanperälle hyvin monipuolisena. ”Tätä jokainen voi harrastaa omalla tavallaan. Tärkeintä on, että nauttii ja saa elämyksiä, jotka kantavat eteenpäin.”

”Maailmankaikkeus on suuri arvoitus - ihmettelyn, uteliaisuuden ja pohdinnan kohde”, Ojanperä toteaa. ”Se on meidän koti täällä maailmankaikkeudessa, kuten professori Esko Valtaoja on kirjassaan osuvasti maininnut.”

”Ihmiskunta ei ole vielä toistaiseksi löytänyt toisia elämänmuotoja, mutta voimme siirtää perspektiiviä ja nähdä itsemme ennen kaikkea osana maailmankaikkeutta. Siinä riittää tutkittavaa ja pohdittavaa niin kauan kuin ihmisiä on täällä”, Ojanperä sanoo.

Matias Takala on ollut Ursan Taivaanvahti-havaintopalvelun moderaattoriryhmän aktiivisin jäsen. Järjestelmän viisivuotisen taipaleen aikana Takala on käsitellyt noin 10 000 harrastajien ja kansalaisten tekemää havaintoraporttia.

”Suomalaiset ovat etuoikeutettuja voidessaan käyttää tällaista mielestäni maailmankin mittakaavassa ainutlaatuista palvelua”, Takala toteaa. ”Taivaanvahti on mullistanut tähtiharrastuskentän.”

Takala on vetänyt sekä Ursan myrskybongaus- että revontuliryhmää. ”Revontulien kuvaaminen ei ole erityisen vaikeaa, mutta vaatii jonkin verran paneutumista", hän sanoo. "On syytä käyttää jalustaa, koska valovoimaisista objektiiveista ja suurista kennon herkkyyksistä huolimatta valotusajat ovat suhteellisen pitkiä.”

Kesäiset rajuilmat ovat Ilmatieteen laitoksella työskentelevälle Takalalle monella tavalla läheinen aihe. ”Suomessakin ukkonen voi olla todella hurja ilmiö. Se onkin se varsinainen myrskybongauksen suola, ennakoimattomuus ja luonnon kesyttämätön raivo ja voima.”

”Taivaan tarkkailu on monella tavalla hauska ja avartava harrastus. Täällä Suomessa on siihen aivan loistavat mahdollisuudet”, Takala sanoo. ”Mukaan on helppo lähteä, ja harrastajayhteisön kautta saa aina hyviä vinkkejä.”

Aiheesta lisää Ursa