Yli 800 vuotta sitten Kassiopeian tähdistössä hohti ylimääräinen tähti noin puolen vuoden ajan. Supernova kirjattiin muistiin Japanissa, Koreassa ja Kiinassa.

Kuvaukset ilmiön kirkkaudesta ovat tulkinnanvaraisia. Supernova on saattanut olla planeetta Venustakin valovoimaisempi, mutta todennäköisemmin se hohti tähtitaivaan kirkkaimpien tähtien lailla.

Luultavimmin kyse oli kahden valkoisen kääpiön törmäyksestä leimahtaneesta supernovasta. Nykyään samalla paikalla on nähtävissä sumu, jota kutsutaan nimellä SNR 1181 tai Pa 30.

Sumun ytimessä on erittäin kuuma supernovaräjähdyksen jäänne WD J005311, joka edeltäjiensä lailla on valkoinen kääpiö.

Röntgensäteilevien ulomman ja sisemmän sumualueen välissä sijaitsee pölyinen infrapunarengas. Tutkijoiden simulaatioiden perusteella ulompi alue on syntynyt supernovaräjähdyksen shokkiaallon törmättyä tähtienväliseen aineeseen.

Sumun sisempi osa on puolestaan muodostunut valkoisen kääpiön tuulen vaikutuksesta. Kyseisen tuulen olisi pitänyt normaalisti alkaa heti räjähdyksen jälkeen, mutta simulaatiot osoittivat tämän ongelmalliseksi.

"Jos tuuli olisi alkanut puhaltaa välittömästä SNR 1181:n muodostumisen jälkeen, me emme voisi toisintaa havaittua sisäisen shokkialueen kokoa", sanoo Takatoshi Ko Tokion yliopistosta.

Sensijaan Ko ryhmineen onnistui sisuksen mallinnuksessa olettamalla tuulen ilmaantuneen vasta noin 810 vuotta supernovaräjähdyksen jälkeen, siis vuoden 1990 tienoilla.

Tämä voisi heidän mukaansa olla mahdollista, mikäli valkoiseen kääpiöön on pudonnut takaisin räjähdyksen ainesta sytyttäen sen polttamaan hiiltä pinnallaan.

Aiheesta lisää Tokion yliopisto (englanniksi)