Neutriinot ovat alkeishiukkasia, jotka eivät ole juurikaan vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa. Niiden etsimiseen erikoistuneista havaintolaitteista suurin on Etelänavalla sijaitseva IceCube, joka havaitsee päivittäin noin 200 neutriinoa.

IceCuben nappaamat neutriinot ovat suurimmaksi osaksi energialtaan matalia ja ne syntyvät maapallon ilmakehässä. Viime vuoden syyskuussa IceCube nappasi kuitenkin poikkeuksellisen neutriinon, joka herätti tutkijoiden mielenkiinnon.

Neutriinon erittäin korkea energia viittasi siihen, että hiukkanen oli lähtöisin hyvin kaukaisesta kohteesta. Tutkijat pystyivät myös määrittämään sen tulosuunnan tarkasti.

Havainnon myötä useat ammattilaisteleskoopit suunnattiin neutriinon tulosuuntaan sen lähteen paljastumisen toivossa.

Koko taivasta tutkivalta Fermi-LAT-satelliitilta raportoitiin, että neutriinon tulosuunta oli linjassa Orionin tähdistössä sijaitsevan galaksin kanssa. Kyseisen galaksin keskustassa on aktiivinen jättiläismäinen musta aukko.

Lisäksi korkeaenergistä gammasäteilyä mittaava MAGIC-kaksoisteleskooppi paljasti, että galaksista tulevan säteilyn energia yltää vähintään 400 gigaelektronivolttiin.

Nämä löydökset sekä neutriinon tulosuunta osoittavat, että 3,7 miljardin valovuoden päässä Maasta sijaitseva TXS 0506+056-niminen blasaari on neutriinon todennäköinen lähde. Blasaarit ovat kvasaareja muistuttavia galakseja, joiden keskustasta lähtevät ja lähes valonnopeudella etenevät suihkut suuntautuvat maapalloa kohti.

"Jo vuosia on puhuttu siitä, että blasaarien laukaisemat suihkut ovat todennäköisesti erittäin korkeaenergisten neutriinojen lähteitä, mutta neutriinojen havaitseminen on hyvin vaikeaa", kertoo Elina Lindfors Suomen ESO-keskuksesta.

"Vielä vaikeampaa on saada kaikki loksahtamaan kohdalleen eli paikallistaa neutriinon potentiaalinen lähde ja seurata sitä korkeimmilla mahdollisilla gammaenergioilla. Nyt se onnistui."

Löytöön osallistui yhteensä noin kaksikymmentä eri observatoriota. Suomalaisten panos uudessa löydössä oli merkittävä. Elina Lindforsin lisäksi tutkimuksessa olivat mukana Kari Nilsson Suomen ESO-keskuksesta sekä Aimo Sillanpää, Vandad Fallah Ramazani ja Auni Somero Turun yliopiston Tuorlan observatoriosta.

Aiheesta lisää Turun ylipisto