Simuloidut planeetat oli sijoitettu kiertoradoille, joilla ne saivat saman verran säteilyenergiaa tähdistään. Valkoisen kääpiön planeetta oli 10 päivän mittaisella radalla, auringonkaltaisen tähden planeetta 155 päivän.

Planeettojen pyörimisajat akselinsa ympäri oli tahdistettu kiertoaikojen kanssa. Planeetat siis olivat lukkiutuneita pitämään saman puolen koko ajan tähteään kohti kuten Kuu näyttää jatkuvasti saman puolen meille Maahan.

Ilmeni, että valkoisen kääpiön kiertoradalla olosuhteet elämälle olivat suotuisammat. Tämä johtui eroista, joita oli vesipisaroista koostuvien pilvien jakautumisessa.

Valkoisen kääpiön planeetan nopeampi pyörimisaika jakoi pilvet tasaisemmin planeetan ympärille, minkä vuoksi se pidätti paremmin lämpöä. Auringonkaltaisen tähden planeetalla pilveä kertyi runsaasti päiväpuolelle, ja niiden avaruuteen heijastama säteily piti planeetan viileänä.

Auringonkaltaisen tähden planeetta saattaisi höytyä viilennyksestä niin kutsutun elämänvyöhykkeen sisäreunassa lähellä tähteä. Optimaalisella alueella elämänvyöhykkeen keskellä suuri pilvisyys kuitenkin tekee olot kylmänpuoleisiksi elämälle.

Valkoinen kääpiö on kuolleen, kaasunsa avaruuteen puhaltaneen tähden jäänne. Muutosvaihe tähdestä kääpiöksi olisi luultavasti tuhoisa minkä tahansa kiviplaneetan kaasukehälle. Tilanteen rauhoituttua kaukaisella kiertoradalla oleva planeetta saattaisi kuitenkin vaeltaa sisemmäksi tai uusi planeetta syntyä valkoista kääpiötä ympäröivästä kaasusta.

Aiheesta lisää Kalifornian yliopisto Irvinessä (englanniksi)