"Jotta Titan on voinut välttää jään ja kiven erottumisen, jää ei ole saanut lämmetä paljoakaan", arvioi David J. Stevenson Caltechista. "Tämä tarkoittaa, että Titanin on täytynyt muodostua melko hitaasti kuuksi, ehkä miljoonan vuoden kuluessa pian aurinkokunnan synnyn jälkeen."

Uuden tutkimuksen valossa aurinkokunnan toiseksi suurin kuu, Titan, poikkeaa huomattavasti suurimmasta, Jupiteria kiertävästä Ganymedeksestä. Ganymedes joutui varhain asteroiditörmäysten kohteeksi ja siten kuumeni syntyessään tarpeeksi, että kivi ja jää erottuivat toisistaan erillisiksi kerroksiksi.

Titanin pintalämpötila on noin -180 astetta celsiusta. Tässä lämpötilassa jää on hyvin kovaa ja muodostaa kuun "peruskallion". Suurin osa kuun ainutlaatuisesta, paksusta iltakehästä on typpeä. Pinnalla esiintyy nesteenä metaania, joka muodostaa järviä ja pilviä sekä sataa pinnalle kaivertaen jäähän valumauomia.

Uusi tutkimus ei sulje pois aiempia arvioita siitä, että Titanin jäisen pintakerroksen alla olisi laaja sula nestekerros. Se selitttäisi, miksi Titanin vuoret ovat painaneet ympäristöään lommolle kuun pinnalla.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)