Kaukoputkihavaintoja punaisesta pilkusta Jupiterissa raportoivat Robert Hooke 1664 ja Giovanni Cassini 1665. Lisää havaintoja tehtiin vuoteen 1713 asti. Seuraavan kerran pilkkua havaitsi S. Schwabe vasta 1831, eli havainnoissa oli 118 vuoden tauko.

"Pilkun koon ja liikkeiden perusteella päättelimme olevan hyvin epätodennäköistä, että nykyinen suuri punainen pilkku olisi sama, jota Cassini havainnoi aikoinaan", selittää Agustín Sánchez Lavega Baskimaan yliopistosta.

"Pilkku luultavasti hävisi jossain vaiheessa 1700- ja 1800-lukujen välillä. Sen perusteella voimme sanoa, että pilkun ikä on nyt vähintään 190 vuotta", hän jatkaa.

Juno-luotaimen tuoreiden havaintojen perusteella pilkun uskotaan olevan korkeussuunnassa ainoastaan 500 kilometrin paksuinen. Pilkun pohjoispuolella Jupiterin kaasukehässä tuulet puhaltavat länteen 180 kilometrin tuntinopeudella ja eteläpuolella itään 150 kilometrin tuntinopeudella. Ero mahdollistaa jättipyörteen syntymisen.

Tutkijaryhmä simuloi numeerisesti pilkun pyörrettä espanjalaisella supertietokoneella. Pilkun käyttäytymiseen liittyy kuitenkin ominaisuuksia, joita ei ole pystytty kunnolla mallintamaan.

Suuri punainen pilkku muuttuu vuodesta vuoteen. Vuonna 2021 Hubble-teleskoopin havainnot näyttivät sen tuulten voimistuneen. Vuosina 2014–15 pilkku kutistui nopeasti, ja vuonna 2008 se sulautti itseensä pienemmän myrskyn.

Aiheesta lisää Baskimaan yliopisto (englanniksi)