”Mielenkiintoista on, että nykyisen aurinkosyklin aktiivisuustaso jäänee alemmaksi kuin koskaan viimeisten sadan vuoden aikana. Yhtä matalaa sykliä saadaan etsiä 1800–1900-lukujen vaihteesta. Koska tuolloin Aurinkoa ei vielä tutkittu modernein menetelmin, on nykyinen tilanne tutkimukselle hyvin haasteellinen", selittää Kalevi Mursula Oulun yliopistosta.

Mursulan mukaan tämänhetkinen käsityksemme Auringon toiminnasta voi olla puutteellinen, sillä se perustuu mittauksiin viimeisten 40–50 vuoden ajalta, jolloin Aurinko on ollut poikkeuksellisen aktiivinen.

”Aurinko tekee elämälle sopivan ilmaston maapallolle, ja Auringon toiminnan muutoksella on suuri merkitys myös maapallon ilmastonmuutokselle. Auringon suuri aktiivisuus 1900-luvulla on osaltaan aiheuttanut ilmaston lämpenemistä sadan viime vuoden aikana. Avaruusilmaston nykyinen heikko aktiivisuus voi siis viilentää ilmastoa ja vaikuttaa maapallon ilmaston ennustettuun kehitykseen”, Mursula sanoo.

Huomenna Oulussa alkavassa kokouksessa Aurinkoon perehtyneet tutkijat esittelevät uusimpia tuloksiaan. Avaruusilmasto on aiheena myös Suomen Akatemian vuosille 2014–2019 vastikään hyväksymässä Auringon pitkäaikaisen muutoksen ja vaikutusten tutkimuksen huippuyksikössä (Auringon matalasta aktiivisuudesta lisää Tähdet ja avaruus -lehdessä 6 tai 7/2013).