"Ehdotan, että tutkisimme toisista maailmoista pois sinkoutuneita, hyvin säilyneitä pölyjyväsiä. Voimme löytää potentiaalisia elämänmerkkejä", toteaa Tomonori Totani Tokion yliopistosta.

"Aurinkokunnan ulkopuolisen elämän etsiminen tarkoittaa tyypillisesti tietoliikennesignaalien kuuntelua, mikä tarkoittaisi älykästä elämää. Tämä on rajoittumista teknisesti kehittyneiden sivilisaatioiden etsintään."

Toisaalta Totanin mukaan eksoplaneettojen kaasukehien koostumusten havainnot eivät nekään ole kattavia, koska monia etsittyjä aineita voisi syntyä myös elottomissa prosesseissa.

Sen sijaan pölyhiukkasten tutkiminen voisi antaa varmoja tuloksia, ja niitä olisi mahdollista löytää piankin.

Nasa on pyydystänyt aurinkokunnan pölynäytteitä esimerkiksi Stardust-luotaimen mukana olleella aerogeelillä. Hyvin harvaan aineeseen törmätessään mikroskooppiset hiukkaset jarruttavat nopeasti ilman, että ne sulavat. 

Myös äärimmäisen pienten mikrometeoriittien analyysiä on ehdotettu keinoksi etsiä elämää, sillä pienimmät mikrometeoriitit hidastuvat ilmakehän yläosissa niin paljon, etteivät nekään sula kokonaan.

Hiemankin suuremmat mikrometriluokan mikrometeoriitit sen sijaan sulavat kauttaaltaan osuessaan maapallon ilmakehään. Samalla niiden sisältä tuhoutuvat mahdolliset monimutkaisemmat molekyylit.