Venäjän tulipallon meteoriitti löytyi - suomalaiset johtivat mallinnusta
Venäjän hiljattaisen järeän tulipallon meteoriitit ovat löytyneet. Putoamisalueen mallinnusta veti Ursan tulipallotyöryhmän Esko Lyytinen.
Kesäkuun 21. päivänä Venäjän hämäränajan taivaalla lensi vaikuttava tulipallo. Nasa arvioi sen törmäysenergiaksi peräti 2,8 kilotonnia TNT:tä. Tämän kokoluokan avaruuskiviä osuu maapallon ilmakehään harvemmin kuin kerran vuodessa.
Ursan tulipallotyöryhmän johdolla tehty mallinnus osui kohdilleen. Jo neljä päivää kappaleen lennon jälkeen arvioidulta putoamisalueelta kerättiin avaruuskiviä.
Tulipallotyöryhmästä mukana selvityksessä olivat Esko Lyytinen, Maria Gritsevich, Jarmo Moilanen ja Panu Lahtinen. Venäjällä havaintoja selvitti ja maastoetsinnät järjesti Uralin kansallinen yliopisto UrFU.
Havaintoaineiston ytimenä oli kolme videotallennetta. Esko Lyytisen laskujen avulla Jarmo Moilanen laati tietokoneella monte carlo -simulaation putoamisalueesta. Simulaatiossa käytettiin Panu Lahtisen selvittämiä tuulitietoja.
Mallinnuksessa yli 100-grammaiset kappaleet olivat levinneet suppealle, 3-4 neliökilometrin laajuiselle aluelle Lipetskissä, noin 400 kilometriä Moskovasta etelään. "Alue osoittautui yllättävän pieneksi tässä tapauksessa, koska tulipallo saapui Maan ilmakehään jyrkässä kulmassa", Jarmo Moilanen kertoo.
Ensimmäiset avaruuskivet löytyivät UrFUn tutkijoiden maastoetsinnöissä 25. kesäkuuta. Verraten pienen etsintäalueen lisäksi avuksi oli, että kyse oli viljelysmaaasta.
"Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun yhteistyömme johti täydelliseen menestykseen", maastoetsinnöt järjestänyt Victor Grokhovsky Uralin kansallisesta yliopistosta kiitteli viitaten Kuolan niemimaan Annama-meteoriittiin.
Kuuluisa Annama löytyi neljä vuotta sitten Kuolan niemimaalta. Myös silloin Ursan tulipallotyöryhmä mallinsi putoamisalueen ja venäläinen tutkija löysi ensimmäisen avaruuskiven maastosta.
Maapallon ilmakehässä hajonnut pieni asteroidi oli saapunut avaruudesta 16 kilometrin sekuntinopeudella ja sen massa oli ollut noin 90 tonnia.
"Tämä muistuttaa meitä siitä, että matkaamme aurinkokunnassa ilman matkavakuutusta", Maria Gritsevich Helsingin yliopistosta toteaa.
"Vaikka tämä oli suhteellisen pieni asteroidi, emme tiedä milloin seuraavat suuremmat tulevat", hän korostaa. "Aurinkokunnan kappaleiden tutkimukset, parempi ymmärrys niistä prosesseista jotka liittyvät ilmakehän läpi kulkuun sekä torjuntamenetelmien kehittäminen ovat avainasemassa maapallon suojelussa."