Sähkömagneettisen aallon olemus

Aloittaja mistral, 15.06.2024, 20:41:38

« edellinen - seuraava »

Eusa

Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 09.11.2024, 07:50:26Eli olet sitä mieltä että Hawkingin säteilyä ei ole? Hawking on väärässä?
Tuossa en kyllä puutu Hawkingin energian perusteluun mitenkään. Kyllä se on oikea johtopäätös ja ehjällä logiikalla koskee muitakin kuin mustia aukkoja; esim. neutronitähtien voimakkaassa kaarevuudessa erkaantuisi samoin energiaa hiukkaspareina.

Olen tosin myös sitä mieltä, ettei virtuaalihiukkasprosessi tarkoita säteilyä vaan se kompensoituu, kuten muukin tyhjöenergiadynamiikka, tilavuuspotentiaalin putoamisena eli vähenemisenä.

Paul Metsälä

Lainaus käyttäjältä: mistral - 09.11.2024, 19:59:18Jos kerran tapahtumahorisontin g-voima voi olla jopa pienempi kuin maan g-voima, kuinka niin pieni voima voisi erottaa fluktuoituvia "hiukkasia" toisistaan? Juuri tämä on oleellista, siis mitä tapahtuu hiukkasten lähiympäristössä, ei se mitä tapahtuu vapaassa avaruudessa. Kun vapaan avaruuden koordinaatistosta katsotaan horisontin pinnassa tapahtuvia fluktuaatioita, voidaan sortua erottamaan hiukkaset eri tuutteihin mutta horisontin pinnassa ei ole sellaisia g-voimia jotka pystyvät siihen.

Kokeilin CGPT. Pisteiden kohdalla kaavahirviöitä, joita ei tänne voi liittää:

"Mustan aukon massa, jonka tapahtumahorisontin gravitaatiokiihtyvyys vastaa Maan pintaa, on noin
...


3,1×10^42 kg.

Vertailu:
Tämä on suunnilleen 150 miljardia kertaa Auringon massa (

Tällainen musta aukko olisi siis supermassiivinen ja paljon suurempi kuin tyypilliset mustat aukot galaksien keskuksissa."

Tätä seikkaa on vaikea ymmärtää. Emme pääsisi irti tuostakaan tapahtumahorisontista, vaikka voimme hypätä narua tuon G:n ympäristössä kevyesti.

mistral

#32
En siis tunne Hawkingin perusteluja fluktuaation jakautumiselle, paitsi sen että vedotaan siihen ettei horisontin takaa mikään pääse pois. Myös Enqvist sanoo että horisontti on absoluuttinen pinta josta ei ole pääsyä. Tuleeko se sitten Schwarzchildin säteestä, taisi olla siitä, niin sen ymmärtäminen ei ole helppoa. Onko kyse näkökulmasta 1) ja 2)?
1) vapaasta avaruudesta horisontti on "jäässä", mitään ei nouse jään läpi ikinä.
2) horisontista katsottuna vapaa avaruus lämpökuolee nollassa sekunnissa.

Jos näin on, horisontissa ei vaikuta "lasikatto" jota ei voi murtaa millään voimalla vaan aika, Shapiro-viive, estää murtamisen.

Jos aika on syynä, silloin paikallinen fysiikka horisontin pinnassa ei olisi äkkijyrkkää niinkuin ketaraxin (nikki vissiin muuttunut) taulukko antaa ymmärtää.
Yksi taulukko löytyi (ketarax  on nykyään jussi k. kojootti)
https://rubor.org/schwarzschildarb.php?d=1e-5
Siellä näkyy äkkijyrkkyys horisontin pinnan lähellä. Taulukko löytyi "Ajastako muka ei saa otetta" #100.

Lisäys: Toisaalta Shapiro-viiveen ei pitäisi käsittääkseni vaikuttaa taajuuteen/aallonpituuteen, eli tuliko tässä umpikuja?

mistral

Aallon olemusta olen taas googlaillut, yksi sivu löytyi mutta itse salaisuus ei aukea:
https://fi.quora.com/Onko-valoa-vain-valon-nopeudella-Kiinnittyyk%C3%B6-valo-ja-hidastuu

Salaisuus on aallon olemus. Näyttäisi siltä että sähkökenttä ja magneettikenttä syntyy samanaikaisesti mikä kertoo äärettömästä vuorovaikutusnopeudesta! Niillähän on välimatkaa niinkuin kirjan sivuilla kun se avataan 90 astetta, tämä asteluku on kenttien välinen kulma. Eli magneettikenttä generoi sähkökentän suoraan ilman viivettä. Jos generointi olisi äärellisellä nopeudella, toinen kenttä olisi vähän jäljessä.
Yksi selitys olisi että kentät on samaa puuta, silloin samanaikaisuus ei olisi ongelma.

kuunylinen

#34
3,1×10^42 kg

Tuo massa vastaa koko kotigalaksimme massaa mukaanlukien pimeä aine. Mutta kun se sijoitetaan kaavaan 2GM/c^2 rs niin saadaan melkein yksi 0.9995 eli aika on pysähtynyt meiltä katsottuna. Tuo selittää punasiirtymän äärettömään tapahtumahorisontilla. Jos alus ajautuu tuohon niin se jää siihen meiltä katsottuna ikuisiksi ajoiksi.

Lisäys: tuo aikakertoimen kaava on sqrt(1-2GM/c^2 rs) josta tulee melkein nolla.

Lisäys2: Mutta kun kiihtyvyys on vain 10 m/s2 niin pitäisi siitä avaruusaluksen päästä irtautumaan (omasta koordinaatistosta katsottuna). Ei kuitenkaan pääse miksei?

mistral

Niin vaan sähkömagneettisen aallon salaisuus pysyy. Muuta en tiedä kuin tekoälyn antaman vahvistuksen että on rinnastettavissa seinäkellon heiluriin, eli värähtelyenergia varastoituu magneetti- ja sähkökenttään. Mutta siihen se tyssää, miten mekanismi toimii, on arvoitus.

Kaizu

Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 07.12.2024, 13:47:45Lisäys2: Mutta kun kiihtyvyys on vain 10 m/s2 niin pitäisi siitä avaruusaluksen päästä irtautumaan (omasta koordinaatistosta katsottuna). Ei kuitenkaan pääse miksei?
Ulkopuolelta katsottuna kaavan metrit ovat tosi lyhyitä ja sekunnit taas toooosi pitkiä.

Kaizu
Kai Forssen

mistral

Lainaus käyttäjältä: Kaizu - 21.12.2024, 11:25:41Ulkopuolelta katsottuna kaavan metrit ovat tosi lyhyitä ja sekunnit taas toooosi pitkiä.

Kaizu

Kun horisonttiongelmaa miettii Shapiro-viiveen avulla, se ei ainakaan itselleni selviä. Olen ymmärtänyt Shapiro-viiveen näin:
Kun luotain on auringon toisella puolella mutta kuitenkin samalla radalla kuin maa, niin sen lähettämä aalto tänne tekee 2 eri asiaa: 1) ensinnä aallonpituus lyhenee kun liippaa läheltä aurinkoa ja sitten pitenee kun se kiipeää ylös gravikaivosta meidän tasolle maahaan. 2) Shapiro-viive tarkoittaa ajan hidastumista, kun aalto liippaa auringon läheltä, gravikaivossa sen kello käy hitaammin kuin kaivon ulkopuolella eli kiertoradalla.
Molemmista on seuraus:
1) aallonpituus ei muutu, lähtöaallonpituus on sama kuin tuloaallonpituus maahan
2) matkan aika kasvaa, gravikaivo "hidastaa kelloa" matkan varrella ja kun aalto tulee maahan, sen matkustusaika on pitempi kuin vapaassa avaruudessa saman matkan taittaminen kestää. (aallon omasta mielestä aikaa ei ollenkaan)

Jos tämä idea siirretään horisontin pintaan, niin 1) aallonpituus ei muutu 2) matkan aika kasvaa. Sen voi teoriassa testata lähettämällä korvamerkitty aalto horisontin pinnassa olevaan peiliin ja odottaa että se heijastuu takaisin maahan. Joskus tulevaisuudessa se tulisi takaisin samalla aallonpituudella.Eli vaikka aika olisi kuinka pitkä tahansa, se säilyttäisi aallonpituuden.
Tässä on se ongelma koska Shapiro-viive ei selitä z = punasiirtymää. Jospa lainaisin taas Heikki Ojan kirjan 'Einsteinin perintö', siinä on kansantajuisesti selitetty suhteellisuusteorian ennusteita jotka saattavat selittää mitä horisontissa tapahtuu.

kuunylinen

Suuri massa kaareuttaa aika-avaruutta, tämä aiheuttaa (ilmeisesti) ajan hidastumisen tapahtumahorisontilla, ei paikallinen kiihtyvyys, ovat eri asioita. Horisontin pinnalla fotoni voi vilistää omasta mielestään suoraan mutta kaarevuutta seuraten, ulospääsyä ei ole, mutta sisäänpäin kylläkin.

Nutta jos suurennetaan mustan aukon massaa niin että siihen sisältyy koko universumi niin pintakiihtyvyys on nolla ja aikaa ei ole enää ollenkaan. Horisontin ulkopuolella ei ole mitään, ei avaruutta, ei yhtään mitään. Tämä voisi olla hyvä  lähtö alkuräjähdykselle, paitsi että koska  avaruus laajenee kiihtyvästi niin...

Tuosta tuli mieleeni Aki Sirkesalon: Toijalan takana ei ole mitään, siellä ei viulut eikä torvet soi...

Hyvää joulua!

mistral

Lainasin sitten Heikki Ojan 'Einsteinin perintö' kirjan. Yritin saada vihjeitä horisontin äkkijyrkkyyden syystä. Tässä aiemminkin mainitussa jussi k. kojootin antamassa linkissä näkyy äkkijyrkkyys https://rubor.org/schwarzschildarb.php?d=1e-5
Mutta syytä äkkijyrkkyyteen en löytänyt. Kuitenkin Schwarzschildin säde on juuri siksi absoluuttinen koska kaava niin 'sanoo'. Eli jos löytää kaavasta sen syyn niin se olisi hyvä. Mutta kukaan ei osaa selittää mistä absoluuttisuus perimmältään juontaa. Perinteinen selitys, että valon pakonopeus c olisi syynä, ei kelpaa. Nimittäin äkkijyrkkyys ilmenee hyvin lyhyellä matkalla alle protonin halkaisijalla, siksi kyse ei ole niinkään pakonopeudesta vaan jostain salaperäisestä tekijästä.

Vielä Ojan tekstiä gravitaatiolyhenemisestä sivu 94:
-------------------------
"Päällisin puolin näyttää nyt siltä, että suppean ja yleisen suhteellisuusteorian välillä vallitsee ihmeellinen symmetria. Kummassakin on oma ajanhidastumisilmiönsä ja oma pituudenlyhentymäilmiönsä.
 Einstein käytti vuoden 1916 laskelmissaan vain likimääräistä menetelmää, koska yleisen suhteellisuusteorian yhtälöille ei silloin vielä tunnettu tarkkaa ratkaisua. Mutta kun Schwarzschildin ratkaisu sitten löytyi, osoittautui, että pituuden lyheneminen massapisteiden lähellä ei koskaan kasva merkittävän suureksi ilmiöksi.
Ajan hidastuminen on kyllä teorioissa hyvin samankaltainen ja molemmissa aika hidastuu teoriassa nollaan asti. Erona teorioiden välillä vain se, että ilmiöt saavuttavat äärimmäisen arvonsa  erilaisilla rajoilla, suppeassa suhteellisuusteoriassa silloin kun lähestytään valon nopeutta ja yleisessä suhteellisuusteoriassa silloin kun lähestytään ulkoapäin mustan aukon reunaa (tapahtumahorisonttia) eli Schwarzschildin sädettä.
Sen sijaan lyhentymäilmiöt ovat keskenään oleellisesti erilaiset. Suppeassa suhteellisuusteoriassa lyhentyminen menee, kun nopeus kasvaa lähelle valon nopeutta, teoriassa nollaan asti, kuten ajan hidastuminenkin. Sen sijaan yleisen suhteellisuusteorian lyhentymä ei kasva ei kasva missään kovin suureksi. Ilmiö mittaa avaruuden kaareutumista, mutta edes mustan aukon reunalla ei kaareutuminen ole järin suurta."
---------------------------

kuunylinen

Suurin piirtein linnunradan kokoisen mustan aukon tapahtumahorisontilla, massa 3,1×10^42 kg, kiihtyvyys olisi sama kuin maassa 9.8m/s2, muuta siitä ei pääse irti raketti eikä fotoni? Gravitaatiokenttä kaareuttaa avaruutta mutta maan gravitaatio sitä ei juurikaan tee, Elon Musk lähettää raketteja taivaalle tämän tästä ja kaupungien valot näkyy avaruuteen.

Auringon pinnalla kiihtyvyys on 274 m/s2 mutta sieltä tuleva valo ei ole punaista. Kaareutta kyllä avaruutta, on todettu jo 100v sitten.

Einstainin ja kumppanien kenttäyhtälöitä ei ole viisasta epäillä mutta olisiko sittenkin niin että noin tähtitieteelisen suuren mustan aukon muodostuminen ei olisi mahdollista? Tapahtumahorisontilta karkaa fotonit ja atomit.

Keskustelin asiasta hyvän ystäväni ChatGPT:n kanssa jonka loppulausuma oli että se on mustan aukon luonne, oli kiihtyvyys mitä tahansa, tapahtumahorisontilta ei karata.


mistral

Lainaus käyttäjältä: kuunylinen - 30.12.2024, 15:18:13Keskustelin asiasta hyvän ystäväni ChatGPT:n kanssa jonka loppulausuma oli että se on mustan aukon luonne, oli kiihtyvyys mitä tahansa, tapahtumahorisontilta ei karata.

Ei se ystäväkään tiedä mistä horisontin äkkijyrkkyys johtuu. Ehkä joku kuitenkin tietää mutta jostain syystä ei ole avannut asiaa. Erikoista on että jyrkkyys ilmenee alle protonin halkaisijan kokoluokassa.