Taustataivaan väri ja valokuvaus

Aloittaja Tommi L, 21.07.2021, 22:20:02

« edellinen - seuraava »

Tommi L

Tein kevään viimeisinä täysin pimeinä öinä mittauksia syksyllä hankkimallani Unihedronin linssillisellä taivasmittarilla. Yhdessä mittauksessa tutkin auringon korkeuden vaikutusta taustataivaan kirkkauteen. Aloitin mittaukset puolen yön jälkeen auringon ollessa vielä 18 astetta horisontin alapuolella ja toistin mittauksen aina, kun aurinko oli kivunnut yhden täyden asteen ylöspäin. Mittaukset tein zeniitistä ja käytin tuloksissa viiden mittauskerran keskiarvoa. Mittauspaikkana oli kesämökkini Hauholla. Tulokset löytyvät alla olevasta kuvasta.

Elokuun ensimmäisiä pimeitä öitä odotellessa kävin tuloksia läpi. Kenties hämmentävin anti itselleni oli tuloksissa se, että kaupunkien ja taajamien ulkopuolella voidaan saavuttaa jo heinäkuun lopulla tummempi taustataivas, mitä Helsingin keskustassa on koskaan. Mutta sitten mietin taustataivaan valon aallonpituuksia. Jos jättää valosaastesuotimien käytön tarkastelun ulkopuolelle, niin onko auringon hajasäteiden valaisema taivas kuitenkin yleisesti ottaen huonompi vaihtoehto vaikkapa syvän taivaan kuvaamiselle kuin katulamppujen valaisema? Vai onko suurta eroa sen suhteen, onko kohteena esimerkiksi galaksi vai kaasusumu (valon erilaiset aallonpituudet)? Mielelläni kuulisin viisaampien mietteitä tästä.
Celestron C8, Celestron EdgeHD 800, Esprit 100ED, Askar FRA400
iOptron CEM70, iOptron CEM26, Celestron AVX
ASI294MM, ASI183MM, ASI462MC, ASI174MM, ASI120MM

Toni

Hieno havainnollistava käyrä! Itse olen DS-kuvauksen aloittanut hyvissä olosuhteissa (Tähtikallio ym.) Auringon ollessa -14...-15 asteessa ja kokemus vahvistaa, että melko lähellä ollaan silloin lopullista pimeyttä jos ei Auringon suunnalle ole kuvaamassa.
T. Veikkolainen, Järvenpää
Ursan havaintokeskus Tähtikallio, Syvä taivas -harrastusryhmä

"Toisinaan, milloin Venus yksinään hallitsee noin 45 astetta horisontin yläpuolella, se säteilee niin voimakkaasti, että melkein voi lukea sen valossa ja esineistä, joihin se sattuu, jää huomattava varjo."
- Afrikka-kirja (A. Gallen-Kallela, 1931)

Mito

Olisi mielenkiintoista nähdä vastaava käyrä RGB-filttereiden läpi mitattuna. Millä auringon -korkeudella punainen, vihreä ja sininen taivas ei enää pimene auringon laskiessa matalammalle. Siitä saisi vastauksen taivaan väri-kysymykseesi. Veikkaan, että sininen pimenee viimeisenä.

JVO

sininen tosiaan katoaa viimeisenä:



selite: viiden minuutin välein tallennettu väriarvo pohjoiseen päin aukeavasta maitolasi-ikkunasta. ylin rivi on talvipäivänseisaus ja keskellä on vastaavasti kesäpäivänseisaus (peilattu pystysuunnasssa koska en jaksanut kuvata toista kuuden kuukauden rupeamaa). tunnit juoksevat keskiyöstä alkaen vasemmalta oikealle.

yöt ovat keltaisia tässä koska pihalla on paljon valaistusta, mutta ei kuuton yötaivas silti ole sininen, vaan ilmahehkun (ja revontulten) vihertävän-kellertävän kukertava.