Jupiter 2021

[cmas]

Piti Perseidejä kuvatessa kokeilla samalla mitä tuolla 80 mm apolla saa aikaan. Jupiter oli Stellariumin mukaan noin 16° korkeudella kuvaushetkellä ja ilmassa oli ainakin vesihöyryä melkoisia määriä. Hankala oli tarkentaa ja kalustonkin asetukset ihan hukassa, kun ekaa kertaa koettaa planeettakuvausta.

Kalustona tässä oli 80 mm f/6 kiina-apo, Lacertan 5x barlow, Astronomik ProPlanet 642BP ja ASI174 mm. Kovin menee ruutu pimeäksi tuolla setupilla, mutta ainakin joku lähtökohta kai on se 5,86 mikron pikselikoon kertominen 5:lla, josta pääsee noin 29:ään ja f/6-putken huomioiden kohtuullinen lähtökohta olisi noin 4,9x barlow. Ja siksi tuolla em. setupilla sitten koetin jotain sohia aikaan. Tuolla aukkosuhteella piti vääntää valotusaika 15 ms:iin ja gain 300:aan, että histogrammista sai täyttymään edes sen 55 %. Kuvasin 3 min ajan ja sain talteen  11 976 ruutua, joista tässä on pinottu 20 % (eipä näyttänyt paljon lopputulemalla olevan väliä pinosinko 2 % vai 30 % tai enemmän). Jos revitin kuvasta enemmän detaileja, se meni totaalisen epäluonnottoman näköiseksi.

Tämä lienee parasta mitä nyt onnistuin omasta materiaalistani vääntämään ulos, vaikka kokeilin vähän vaikka millaisia optioita pinoamisessa ja terävöityksessä. Ja "parhaalla" tarkoitan sitä, että pudotetaan kynnystä kuvien esittämiseen ja oikein reilusti  Vas. puolella on raakaruutu videolta ja oikealla puolella sen pelastusyritys.

Vinkkejä otetaan vastaan niin kaluston, säätöjen / valintojen, kuvaamisen ja käsittelynkin osalta. Olen ihan metsissä planeettakuvauksen kanssa, vaikka sain Arilta muutaman vinkinkin lähtökohdaksi.

[Terminaattori]

Eipä tuossa mikään vaikuttaisi pahemmin metsässä olevan, kaikki kuulostaa ihan järkevältä.

Erilaisia suodattimia kannattanee kokeilla. Linssiputkessa saattaa olla infrapuna-aallonpituuksilla isoakin väri- ja palloaberraatiota, vaikka putki olisi näkyvässä valossa hyvin korjattu. Näkyvässä valossa ongelmana on sitten ilmakehän dispersio, joka on noilla mataluuksilla varsin isoa. Kokeilisin tuolla putkella ja kameralla varmaankin ensimmäiseksi IR-poistosuodattimen ja keltaisen suodattimen (nro 12) yhdistelmää. Keltainen suodatin leikkaa dispersiosta ainakin puolet pois, mutta ei himmennä kuvaa paljon.

Tarkentamisen ajaksi voi pidentää valotusaikaa 25-35 millisekuntiin ja laskea gainia niin, että kohina häiritsee vähemmän. Kuvaamisen ajaksi sitten taas nostetaan gainia ja lyhennetään valotusta (15 ms kuulostaa ihan sopivalta, toisenlaisella suodattimella voi päästä lyhyempään valotusaikaan). Muutaman tuhannen kuvan pinossa kohina tasoittuu hyvin.

[Ari Haavisto]

Tuo F=5*pikselikoko pätee hyvään keliin ja suht korkealla oleviin kohteisiin hyvässä läpinäkyvyydessä. Jupiter on nyt niin alhaalla ja paksun ilmamassan takana, että kannattaa kokeilla pudottaa polttoväliä naksaus tai pari. Ehkä F=4*pikselikoko tai jopa hiukan alle voisi olla kokeilemisen arvoinen. Sitten jos keli kantaa, niin enemmän. Jos polttoväliä on keliin nähden liikaa, pinoamisohjelmakaan ei saa oikein kiinni. Voi kuvata väliin myös muutaman videon bin2-moodissa ja käsitellä ne, niin saa käsityksen miten puolikas polttoväli olisi toiminut k.o. kelissä ja siten saa ajatuksen mihin päin säätää. Mutta tuollaistahan tuo planeettakuvaus on.

[Jouko_Kettunen]

Jupiter taisi olla oppositiossa 20.8.2021. Silloin taivas oli täällä umpipilvessä, mutta kun viimeyönä oli klo 1.30 - 2.00 välillä rakosia pilvissä, piti minunkin yrittää Jupiterin kuvaamista. Seeing oli aika heikko ja ilmassa usvaa, joten mitään huipputulosta oli turha odottaa. Tällainen tästä tuli WO110 polttotasolta. Barlowia ei kannattanut edes yrittää.

[Tane]

Kuvasin Jupiteria Omegon 16" newtonilla. Suurennoksia ei vielä kestänyt, ehkä jo vuoden päästä paremmin...Tein huomion että ADC korrektori auttoi yksityiskohtien näkymisessä selvästi enemmän mihin olin tottunut linssiputkien kanssa. Otin varoilta useamman kuvan ilman ADC:tä ettei vain tarkennuksessa ollut vikaa.

[Terminaattori]

Hyvältä näyttää edelleen Tanen kuvat olosuhteet huomioiden. Toisessa kuvassa näkyy kuun muodosta hyvin dispersion vaikutus.

Omat kokeiluni eivät ole vielä tuottaneet kovin kummoisia tuloksia. Minun kalustollani polttoväli venähtää ADC:n kanssa turhan pitkäksi eikä korjaimen ja fokuksen väliin jää silti riittävää hajurakoa. Tässä esimerkki noin viikon takaa. Io on hiukan kolmiomainen, mikä johtunee ADC:n aberraatiosta (aukkosuhde f/24, ADC:n T2-kierteen ja kameran kennon väli 40 mm ja säätö melkein täysillä).

[einari]

Jupiteriin törmännyt kivi oli hyvä tekosyy kuvailla planeettaa viime yönä.
No tuloksena vain kohtuullinen jälki ja pieni animaatio (Taivaanvahdissa).

[Tane]

Ehkä on kehnot kelit kun ei täälläkään enää uusia kuvia tule. Laitan näytille syyskuun "saavutuksia" Omegon 16" newtonilla.

[einari]

Jupiter viime yöltä (26.9.) ADCllä terästettynä.

Sellainen kysymys vielä pro-kuvaajille että käytättekö useinkin dekonvoluutiota planeettakuvissa?
Vai vain silloin kun raakadata on tarpeeksi hyvää?

[Tane]

Jupiter viime yöltä (26.9.) ADCllä terästettynä.

Sellainen kysymys vielä pro-kuvaajille että käytättekö useinkin dekonvoluutiota planeettakuvissa?
Vai vain silloin kun raakadata on tarpeeksi hyvää?

Olisiko tuosta dekonvoluutiosta apua parantamaan kuvanlaatua? Tunnustan ettei itsellä hajuakaan menetelmästä. Ei taida onnistua Registaxilla tai Autostakkertilla. Vielä viime kesään asti oli Registax ainoa käsittelyohjelmani ja nyt olen jo päässyt Autostakkertiin joka on auttanut pykälän eteenpäin kun onnistuu useammankin tuhannen kuvan pituisen videon käsittely.  Registaxin aikaan vielä oli ainoa keinoni parantaa kuvanlaatua optiikan äärimmilleen virittely...

[Ari Haavisto]

Jupiter viime yöltä (26.9.) ADCllä terästettynä.

Sellainen kysymys vielä pro-kuvaajille että käytättekö useinkin dekonvoluutiota planeettakuvissa?
Vai vain silloin kun raakadata on tarpeeksi hyvää?

Oma kokemus on se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana olen kaksi kertaa saanut hyötyä deconvoluutiosta, molemmilla kerroilla poikkeuksellisen hyvällä raakadatalla. Viime vuonna Marsin pariin kuvaan ja sitä ennen kymmenisen vuotta sitten yhteen Saturnuskuvaan. Aina muulloin perus Autostakkert-terävöitys on vienyt voiton. Kenties perus Suomi-seeingillä pinottu kuva koostuu niin sekalaisista aineksista, että deconvoluutio puree huonosti? Mutta ainahan kannattaa kokeilla.

[einari]

Jeh, kokeilin tuohon viimeiseen dekonvoluutiota ja ei parantanut tilannetta.
Itse muistan 20 vuoden ajanjaksolta myös alle viisi tapausta jolloin keli on ollut poikkeuksellisen hyvä (jolloin sitäkin kikkaa olisi voinut kokeilla).

[Juova]

Voisko joku vinkata kuinka saisin Jupiterin näkymään himmeämpänä kaukoputkella niin, että saisin yksityiskohtia paremmin esiin? Nythän en näe kuin tosi kirkkaan pallon josta erottuu todella huonosti ja haaleana hieman tummempi vyöhyke kun katson planeetasta ohi.

Tätä viestiä kirjoittaessa tuli mieleen että voishan sitä kokeilla ainakin baaderin astro solar kalvolla josta tein suotimen auringon katseluun. Meneeköhän liian tummaksi? Mitäs muita kotikonsteja vois olla?

Entäs mites nämä ihan varta vasten kehitetyt suotimet joita myydään alan liikkeissä! Mikä niistä mahdollisesti palvelisi parhaiten visuaalisessa havainnoinnissa? Kiitos

[einari]

Aurinkosuodin on liian vahva tähän tarkoitukseen - ei näy muuta kuin mustaa.
Suosittelen jonkinlaista kuusuodinta tai sitten sellaista säädettävää polarisaatiosuodinta.

https://www.avaruus.fi/foorumi/index.php?topic=2675.0

[einari]

Viime yönä oli yllättäen selkeää vaikka piti olla pilvistä joten testailin taas ADCta.
Huonompi keli oli kuin viimeksi ja GRS oli yllättävän hailakka.