Lomittuminen, piilomuuttuja

[Eusa]

Ei kai sentään. Hiukkasilla on jokin sama ominaisuus. Se voidaan molemmissa päissä todeta mutta eivät ne tässä ilmiössä muutu. Muistuttaa vähän sitä, että luodaan sinetöidyt rasiat, joissa sisällä on samoja ominaisuuksia, mutta ei tiedetä miten ne ovat. Hyvin kauas toisistaan kuljetetut rasiat ovat avattavissa, jolloin todellinen tila selviää. Ennalta tietämätön asia tulee näin ilman viivettä tietoon molemmissa päissä. Jos siis on sovittu milloin rasiat avataan. Sitä en kyllä tajua muuttuvatko lomittuneilla hiukkasilla oleva "sisältö" niin kauan kunnes "rasiat" avataan. Ilmeisesti ei, koska jos toisen "rasian" sisältöön voi vaikuttaa ja molemmissa rasioissa tapahtuu, niin tuo on kyllä kiellettyä ihan vain sen takia, että siinä olisi informaation siirtoa liian nopeasti.

En tajua tästä oikeasti mitään, joka käy ilmi tuosta "rasia"-vertauksesta. Tässä lomitusasiassa ei olisi mitään sisältöä, jos lomittuneet hiukkaset olisivat tuollaisella "rasia"logiikalla tiloissaan. Onko siis tosiaan niin, että ennen "rasioitten" mittaamista eli avaamista lomittuneet hiukkaset voivat vielä muuttaa jotain yhteistä ominaisuutta keskenään?

Tällainen selitys on mahdollinen:
- aineella on jatkuvasti kaksi vastakkaista kvanttitilaa, mutta ajanlaatuiset rakennesuhteet "lukevat" keskenään samoja tiloja
- eli aine ja antiaine sekä spin ylös/alas ovat samankertaisesti toisiaan, mutta koherenssina rakenteessa tunnistuvat jatkuvasti samanlaisena aineena keskenään
- lomittuneet yksiköt ovat irrallisia kunnes ne mittautuvat osaksi jotain rakennetta ja valikoituu kumpaa vaihetta ovat
- lomittuminen säilyttää aika-avaruuden rakenteen aalloissa vastakkaisuusrytmin vietiinpä yksiköt kuinka kauas vain toisistaan
- niinpä kun mitataan, kyse onkin enemmän mittarin vaiheesta taustan aallokkorytmissä; lomittunut tila on pakosta saman aallokon vastakkaisrytmissä

[kuunylinen]

Ei ole tiedossa miten minkälainen yhteys hiukkasilla on, kun ne on erotettu. Jos ne välittää tietoa perinteisellä tavalla max valonnopeudella niin mistä ne nappaa siihen tarvittavan energian?

[Paul Metsälä]

Ei ole tiedossa miten minkälainen yhteys hiukkasilla on, kun ne on erotettu. Jos ne välittää tietoa perinteisellä tavalla max valonnopeudella niin mistä ne nappaa siihen tarvittavan energian?

Lomittunut tila voi edustaa pienintä energiatilaa sellaisenaan kaikkine omituisuuksineen. Energian käyttö johonkin olisi tällöin ristiriidassa lomitustilalle.

[mistral]

Ei ole tiedossa miten minkälainen yhteys hiukkasilla on, kun ne on erotettu. Jos ne välittää tietoa perinteisellä tavalla max valonnopeudella niin mistä ne nappaa siihen tarvittavan energian?

Jos puhutaan valon hiukkasista niin ne ei liiku suhteellisuuden mukaan ajassa ja avaruudessa. Eli hiukkasen kello näyttää aina nollaa ja kontraktion vuoksi avaruuskin on nolla metriä.

Jos tältä pohjalta tarkastellaan lomittumista niin hiukkaspari on edelleen kiinni toisissaan ja siksi ei tarvita energiaa tiedonsiirtoon.

Mutta ongelma on se että valoa hitaammatkin hiukkaset voi olla lomittuneita! Ja siksi niiden romauttaminen tuottaa mysteerin jos tieto kulkee yli c nopeudella.

Toki jos jo ennalta tiedetään romauttamisen tulos, ei mitään mysteeriä olisi?

[kuunylinen]

Lainaus: "Kaksi elektronia voivat siis todellakin olla lomittuneita keskenään ja niiden välillä on riippuvuuksia, vaikka ne olisivat valovuosien päässä toisistaan. On periaatteessa mahdollista, että silmääsi saapuva fotoni romahduttaa sen kanssa lomittuneen fotonin kaukaisessa galaksissa."

Tämä tarkoittaisi että lomittuneiden fotonien välinen tiedonsiirto on ulkopuolella sen "kartion" jossa elämme, jossa neljäs ulottuvuus on valon nopeudella kulkeva aika ja jonka sisällä koko tunnettu mailmankaikkeus on. Tästä kartiosta ei meillä ole nykytiedon mukaan ulospääsyä.

[Paul Metsälä]

Ehkei ole oleellista se millä nopeudella lomittuneet hiukkaset keskenään tekevät mitä sitten tekevätkään. Oleellista olisi tajuta mikä on se nyöri niiden välillä. Tuo nyöri ei kuulu tällä hetkellä käytössä olevaan matemaattiseen luonnontieteiden rakennelmaan. Ei sille lankaparalle saisi asettaa liikoja vaatimuksia kun ei siitä mitään tiedetä.

Mutta mistä löytyy se oivaltaja, joka antaa riittävän hyvän idean tai johtosäikeen? Löytyykö se leipäpapistosta. Jokseenkin varmaa on että ei löydy. Leipäpapistolla on kymmenien vuosien taakka osata ja hallita tämä nykyinen tunnettu matematiikka ja vaalia sen koskemattomuutta. Onko joku onneton yksityisajattelija vahingossa ajatellut asian oikein mutta ei ole tajunnut tai on väärässä ajassa ja paikassa? Joku Podkletnov huomasi vuosia vuosia sitten jotain erikoista ja taidettiin nauraa suohon. Tämä on kylläkin ammattifyysikko, mutta eiköhän palautettu ruotuun. Pysymään suutarina lestissään.

 

[Eusa]

Tällainen selitys on mahdollinen:
- aineella on jatkuvasti kaksi vastakkaista kvanttitilaa, mutta ajanlaatuiset rakennesuhteet "lukevat" keskenään samoja tiloja
- eli aine ja antiaine sekä spin ylös/alas ovat samankertaisesti toisiaan, mutta koherenssina rakenteessa tunnistuvat jatkuvasti samanlaisena aineena keskenään
- lomittuneet yksiköt ovat irrallisia kunnes ne mittautuvat osaksi jotain rakennetta ja valikoituu kumpaa vaihetta ovat
- lomittuminen säilyttää aika-avaruuden rakenteen aalloissa vastakkaisuusrytmin vietiinpä yksiköt kuinka kauas vain toisistaan
- niinpä kun mitataan, kyse onkin enemmän mittarin vaiheesta taustan aallokkorytmissä; lomittunut tila on pakosta saman aallokon vastakkaisrytmissä

Ymmärsiköhän kukaan keskustelijoista tässä esittämääni mekanismia, jossa emme huomaa, että olemme jatkuvasti myös antiainetta, koska sidosrakenteet ovat sähkömagneettisesti resonanssissa keskenään. Lomittuneet kvanttitilat voivat "kääntyä" antipodiseen asentoon helpommin ja osoittautua mittauksessa kummaksi vaan. Sen sijaan resonoiva rakennejatkumo ei voi muuta kuin säilyttää rytminsä ja siksi toinen tila tarkistettaessa osoittautuu säilyttäneen vastakkaisuutensa.

Lomittuvat tilat eivät olisi siis hiukkasten vaan koko aika-avaruuden ominaisuus. Vastaava tunnustettu ominaisuushan on liikemäärän säilyvyys...

[Paul Metsälä]

Jo ennen lomittumisen tuloa populaaritarinoihin oli jossain dokumentissa selostettu mittaamisen ongelmaa ylipäätään. Me ja mittarirakennelmat olemme osa mitattavaa tapahtumaa. Rakennelmaan kuuluu myös todennettu ja toimiva matematiikka. Mutta tuo olla osana mitattavaa on hankala juttu. Vertaus itsensä nostamiseen hiuksista ei ole aivan liian kaukaa haettu.

Tähän toteamukseen liittyy myös uskontoa. Ollaan osana jotain hiukkasta eikä voida sen takia kunnolla mitata. Tässähän ollaan toteamassa että meillä on jokin fysikaalinen yhteys vaikka millaiseen värähdykseen. Mutta ei kuitenkaan osata selittää mikä se on. Tuo yhteys. Ja mielellään ei kovasti mainosteta tuollaista, koska se menee ulkopuolelle varjellusta rakennelmasta.

Taikanappi-käsite on eräässä kirjassa. En muista missä. Mutta sen idea on sellainen, että kun tulee ongelma, otetaan käyttöön taikanappi. Populaarisissa tiedejutuissa heitetään hyvin herkästi esiin muu "ulottuvuus". Se on taikanappi. Vaan ei pidä tuota taikanappiakaan liikaa mollata. Sehän on kuin matematiikan apuväline i. Se vain kuleksii mukana ja jossain onnekkaassa kohdassa riesat supistuvat pois, jos ollaan oikeilla jäljillä.

[mistral]

Mutta tuo olla osana mitattavaa on hankala juttu.

Olen ymmärtänyt sen yksinkertaisesti hiukkasten pallotteluksi. Kun mitataan hiukkasen kokoisia asioita, tarvitaan saman kokoisia pinsettejä ja nekin on hiukkasia. Jos mittakaava suurennetaan  arkitodellisuuteen niin tennispallolla mitataan jalkapalloa tai tennispallolla mitataan golfpalloa. Ei ole mahdollista mitata mauser-mitalla koska sellaista ei voi tehdä mikromaailmaan. Eli mittaus on äärimmäisen kömpelöä. Kömpelyyden avuksi otetaan mittausten määrä. 10 000:lla mittauksella saadaan tilastollinen tulos vaikka yksittäiset mittaukset olisi pahasti pielessä. Jos moottoritien sillalta pudotetaan tennispalloja autoihin, saadaan kimmokkeista ajan mittaan selville auton muoto.
Lisäys:
Niin kun mennään ihan äärirajoille niin käsittääkseni silloin esim mittaavan fotonin massa/aallonpituus vaikuttaa.
1. pitkä aallonpituus = pienimassa ---> epätarkka paikka mutta tarkka nopeus
2. lyhyt aallonpituus = suurempi massa ---> tarkka paikka mutta epätarkka nopeus
Näin toteutuu periaate, "paikka x nopeus = vakio", näin olen ymmärtänyt.

Kun kaksoisrakokokeessa tehdään mittaus, se romauttaa aallon ja siksi interferenssikuvio häviää varjostimelta, ei ihmisen tekemä mittaus ole henkimaailman juttu vaan ihan aaltofunktion romahdus ennen varjostinta.

Lisäys:
Itse asiassa en ole niinkään varma, voiko fotonia käyttää mittaamiseen. Toki tutkassa sitä käytetään mutta käytetäänkö sitä hiukkaskiihdyttimessä?

[kuunylinen]

Kaukana olevan lomittuneen kakkoshiukkasen romauttaminen tasan samallla hetkellä vaikuttaa juurikin aika-avaruudella selittyväksi, periaatteessa tila voisi jopa muuttua ennen kun se on tehty ykköshiukkaselle.

Tätä asiaa on tutkittu lähes sata vuotta, ehkä se selviää, vaikka on sitä muitakin ongelmallisia asioita kuten pimeäaine ja - energia.

[Eusa]

Kaukana olevan lomittuneen kakkoshiukkasen romauttaminen tasan samallla hetkellä vaikuttaa juurikin aika-avaruudella selittyväksi, periaatteessa tila voisi jopa muuttua ennen kun se on tehty ykköshiukkaselle.

Tätä asiaa on tutkittu lähes sata vuotta, ehkä se selviää, vaikka on sitä muitakin ongelmallisia asioita kuten pimeäaine ja - energia.

Tila ei asetu hiukkasissa vaan samankertaisesti aika-avaruusjatkumossa. Ei ole mitään kausaaliyhteyttä eikä siis aikajärjestystä. Aika-avaruuden tapahtumapisteiden välinen tilojen pariteetti on invariantti kuten tapahtumien välinen aika-avaruusetäisyys; intervallikin - sillä on määrätty arvonsa vastakkaisuuksina: esim. spin+/spin- tai spin-/spin+. Kumpi satutaan mittaaman eri päissä etäisyyttä on suhteessa paikalliseen rakenteeseen, kummassa vaiheessa se mittautuu rakenteen jatkumoon - mittaukset ovat vääjäämättömät aika-avaruusrakenteen pariteetin säilyttämänä. Vastaavasti kappaleiden toistensa suhteen vastakkaiset liikemäärät ovat vakaat, mutta paikallisesti riippuu miltä puolelta nopeuksia mitataan onko liike vasemmalle vai oikealle.