Osa2: Epäselvyys suhteellisuusteorian aika ja etäisyys käsityksissä

Aloittaja velihopea, 15.02.2025, 17:42:40

« edellinen - seuraava »

velihopea

Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.03.2025, 16:04:17
LainaaLiikkeestään tietämätön Risa voi huvikseen kellottaan valokellon tak-tak/2 ajan, ja saada 12 s, ja siitä päätellä että valokello on 3.600.00 km korkea, ja elää siinä uskossa loppuelämänsä.

Aihe johtaa myös mielenkiintoiseen kysymykseen mitä tarkoittaa että "on paikallaan". Ehkä siitä eri postaus, vai tietääkö jo joku sen.

Unohdat tärkeän periaatteen, ekvivalenssiperiaatteen joka on voimassa kaikissa koordinaatistoissa, se tarkoittaa että omassa koordinaatistossa on aina normaalit olosuhteet, aika on sama kuin muilla, kontraktio on sama kuin muilla, luonnonlait on samat. Miksi sitten kellot päätyy eri lukemiin aika-avaruudessa, johtuu aika-avaruuden plastisuudesta (venyy ja litistyy).

Kiitos mistral kommentistasi. En kuitenkaan osaa jäsentää ja ymmärtää ekvivalenssiperiaatteen soveltuvuutta tähän Risan tilanteeseen (koordinaatistoon). Eli voisitko kertoa mikä numeroarvo tai väittämä on mielestäsi väärin siteeratussa tekstissä ekvivalenssiperiaateeseen tai johonkin muuhun järkeilyyn nojaten.

mistral

Lainaus käyttäjältä: velihopea - 21.03.2025, 16:39:15Unohdat tärkeän periaatteen, ekvivalenssiperiaatteen joka on voimassa kaikissa koordinaatistoissa, se tarkoittaa että omassa koordinaatistossa on aina normaalit olosuhteet, aika on sama kuin muilla, kontraktio on sama kuin muilla, luonnonlait on samat. Miksi sitten kellot päätyy eri lukemiin aika-avaruudessa, johtuu aika-avaruuden plastisuudesta (venyy ja litistyy).

Kiitos mistral kommentistasi. En kuitenkaan osaa jäsentää ja ymmärtää ekvivalenssiperiaatteen soveltuvuutta tähän Risan tilanteeseen (koordinaatistoon). Eli voisitko kertoa mikä numeroarvo tai väittämä on mielestäsi väärin siteeratussa tekstissä ekvivalenssiperiaateeseen tai johonkin muuhun järkeilyyn nojaten.

Jos tak-tak on 2min niin se on kaikissa (omissa) koordinaatistoissa 2min. Aika-avaruuden muunto saa aikaan relativistiset asiat. Jos välissä ei ole muuntoa, silloin arvo säilyy ennallaan.

velihopea

Lainaus käyttäjältä: mistral - 21.03.2025, 19:50:25Jos tak-tak on 2min niin se on kaikissa (omissa) koordinaatistoissa 2min. Aika-avaruuden muunto saa aikaan relativistiset asiat. Jos välissä ei ole muuntoa, silloin arvo säilyy ennallaan.

Nyt kun mistral jo varmaan kolmannen kerran kirjoitat, että Risalle tak-tak aika pysyy 2 minuuttina oli hän paikallaan tai liikkeessä, luulen sen vasta tajunneeni. Joten olen ollut koko ajan väärässä (alkaen postauksestani #61) kritisoidessani JYU:n valokellovideota.

Eli todellakin Risan on nöyrästi odotettava että havaitsee valokellon viisariliikahduksen, eli tak-tak:in lopettavan tak:in (delta tau). Ulkopuolelta, paikaltaan, Munon havaitsemana ja kellottamana, tuo tak-tak välihän (delta t) on paljon pidempi raketin ollessa 0,99c vauhdissa. Risa ei kuitenkaan huomaa mitään erikoista eikä hän pitkästy odottamaan sitä päättävää tak:ia, koska Risan kaikki elintoimintonsakin ovat hidastuneet samalla tavalla kuin hänen kello.

Kun ensin on tehnyt videon esittämällä tavalla järkeilyt ja saanut ulos Lorentzin kaavan "delta t = 1/sqrt(1-(v/c)^2) x delta tau", saa v = 0,99c:llä kertoimeksi ~7,09. Sitten kun laskee mikä delta t (Munon paikaltaan mittaama tak-tak aika) vastaa delta tau:ta (Risan liikkeessä mittaama aika, 2 min), saadaan ~14,18 min. Ja kun katsoo noita videon suorakulmioita, valohan on kulkenut noita viistoetappeja pitkin ~14,18 vmin matkan. Käy järkeen.

Nyt, vihdoin, tilanne alkaa upota minun kovaan kallooni. Ehkä videon luennoinnissa oli joku looginen askel, mitä ei kerrottu tai en huomannut.

mistral

Lainaus käyttäjältä: velihopea - 23.03.2025, 22:10:32Risa ei kuitenkaan huomaa mitään erikoista eikä hän pitkästy odottamaan sitä päättävää tak:ia, koska Risan kaikki elintoimintonsakin ovat hidastuneet samalla tavalla kuin hänen kello.

Sehän tässä on erikoista kun ekvivalenssiperiaate edellyttää että Risan elintoiminnot on normaalit. Eli kaikissa omissa koordinaatistoissa on kaikki normaalia, vain aika-avaruus muuttuu.
Jos avaruudessa on 0,001mm kokoinen musta-aukko ja bakteeri kiertää sitä 0,99c nopeudella niin bakteerin aika on normaalia ja metrin päässä olevan astronautin aika on normaalia mutta bakteeri matkustaa aika-avaruudessa paljon lyhyempää reittiä tulevaisuuteen.  Siinä 1 metrin matkalla tapahtuu muunnos.

velihopea

Lainaus käyttäjältä: mistral - 24.03.2025, 10:59:46Sehän tässä on erikoista kun ekvivalenssiperiaate edellyttää että Risan elintoiminnot on normaalit. Eli kaikissa omissa koordinaatistoissa on kaikki normaalia, vain aika-avaruus muuttuu.
Jos avaruudessa on 0,001mm kokoinen musta-aukko ja bakteeri kiertää sitä 0,99c nopeudella niin bakteerin aika on normaalia ja metrin päässä olevan astronautin aika on normaalia mutta bakteeri matkustaa aika-avaruudessa paljon lyhyempää reittiä tulevaisuuteen.  Siinä 1 metrin matkalla tapahtuu muunnos.

Kiitos mistral kommentistasi, mutta jotenkin fiilis, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Sillä käsittääkseni ekvivalenssiperiaate ei sovellu valokellon yhteyteen selittäjäksi, koska valokellossa on pelimerkkinä vain liike. Vauhtiin päästyään missään vaiheessa Risaan ei kohdistu kiihtyvyyttä tai gravitaatiota (niiden muutosta). ChatGPT tietää: ~"Ekvivalenssiperiaate määrittää, miten gravitaatio ja kiihtyvyys liittyvät toisiinsa. Siitä on muodot Heikko ep, Einsteinin ep, Vahva ep". Lukekaa itse...

mistral

#80
Lainaus käyttäjältä: velihopea - 25.03.2025, 00:06:37Kiitos mistral kommentistasi, mutta jotenkin fiilis, että yksi puhuu aidasta ja toinen aidan seipäästä. Sillä käsittääkseni ekvivalenssiperiaate ei sovellu valokellon yhteyteen selittäjäksi, koska valokellossa on pelimerkkinä vain liike. Vauhtiin päästyään missään vaiheessa Risaan ei kohdistu kiihtyvyyttä tai gravitaatiota (niiden muutosta). ChatGPT tietää: ~"Ekvivalenssiperiaate määrittää, miten gravitaatio ja kiihtyvyys liittyvät toisiinsa. Siitä on muodot Heikko ep, Einsteinin ep, Vahva ep". Lukekaa itse...


Viesti #44 kertoo ainakin gravitaation yhteydessä ekvivalenssiperiaatteen:

Löysin vihdoin Kurki-Suonion Q&A vastauksen, T&A 8/2019

----------------
Kysymys: Kulkeeko aika todellisuudessa hitaammin massan lähellä vai onko kyse siitä, että mittaava laite käyttäytyy eri tavalla massan lähellä vaikuttamatta todellisen ajan kulkuun?

Vastaus:
Asia ei ole ihan yksinkertainen selittää oikein, ja siksi siitä yleensä käytetään vähän harhaanjohtavia ilmaisuja. Täsmälleenottaen aika ei kulu massan lähellä hitaammin eikä mittaava laite myöskään käyttäydy eri lailla - tai jos se laitteen ominaisuuksista johtuen käyttäytyy eri lailla, se ei mittaa aikaa oikein. Tämä on yleisen suhteellisuusteorian ekvivalenssiperiaate: fysiikan lait ovat paikallisesti kaikkialla samat.
 Kyseessä on avaruusajan kaareutuminen massan lähellä. Tästä johtuen lähempänä massaa kulkeva reitti menneisyydestä tulevaisuuteen on ajallisesti lyhyempi.
 Kuvitellaan että kaksi havaitsijaa asettaa kellonsa samaan aikaan. Toinen havaitsijoista viettää sen jälkeen pitkän ajan suuren massan lähellä ennenkuin palaa vertaamaan kelloja. Nyt massan luona käyneen havaitsijan kello näyttää vähemmän. Näin ei tapahdu siksi, että kello olisi käynyt hitaammin tai aika olisi kulkenut hitaammin, vaan aikaa vain oli vähemmän suuren massan lähellä.
 Toki kysymys on jossain määrin semanttinen. Voidaanhan sopia, että ilmaisulla "aika kuluu hitaammin" tarkoitetaan juuri tätä. Toivottavasti yllä oleva selitys kuitenkin antoi paremman kuvan ilmiön luonteesta.
----------------------

Gravitaatio toimii niin että gravikaivossa oleva näkee maan tapahtumat nopeutettuna ja maasta gravikaivon tapahtumat hidastettuina. Kun kuitenkin molemmissa on normaalit luonnonlait, ainoa selitys muutokselle on aika-avaruus, se muuntaa niinkuin kiikari. Kun katsoo okulaarien päästä, kuva suurenee, kun objektiivien päästä, kuva pienenee. Kiikari edustaa tässä aika-avaruutta.

Relativististen nopeuksien dilaatio taas toteutuu toisella tavalla, siinä kiikarin tilalla on matka aika-avaruudessa, muistaakseni nimeltään maailmanviiva.Kun maailmanviivat on saman pituiset, eroa ei synny. Äärimmäinen ero syntyy valolle, jos universumi on 13,7 miljardia vuotta vanha (läpinäkyvä), niin silloin lähtenyt aalto osuessaan nyt maahan on 0 sekunnin ikäinen (kontraktion vuoksi) kun taas maan materia on 13,7mrd vuotta joutunut odottamaan aaltoa.
 Kaksosparadoksissa erot on paljon pienempiä. Mutta kaikissa tapauksissa aika-avaruus aiheuttaa muutokset.

DU:ssa taas asiat menee ihan eri tavalla, selitykset ei ole niin dramaattisia.

velihopea

Tässä postauksessa osoitan vääräksi ST:n väittämän "aina sen toisen kello käy hitaammin"!!

Kyse on tilanteesta jossa on kaksi liiketilaa A ja B, molemmat tasaisessa liikkeessä. ST mallin mukaan A voi ajatella olevansa paikallaan ja B etääntyy A:sta. Mutta myös B voi ajatella olevansa paikallaan ja A etääntyy B:stä.

Matemaattisena mallina se kai pelaa, mutta ei käsittääkseni käytännössä. Sillä, esimerkiksi minusta se on taivahan tosi, että kun juna (B) lähtee asemalta (A), junan matkustaja ei voi (tai voi, jos on täysi pölhö) ajatella, että hän onkin paikallaan ja se onkin asema (+ ratapenger, ympäröivät metsät ja pellot, kuu ja tähdet), jotka liikkuvat paikallaan olevan junan suhteen.

Jotta tuo "toisen" (A-aseman) kello kävisi hitaammin kuin B-junan, pitää jo heti alussa tapahtua, että juna jääkin paikalleen ja asema (+ kaikki sen ympärillä) alkaa etääntyä junasta. Mutta se ei ole mahdollista että asema ja koko kosmos jollakin konstilla pantaisiin liikkeelle yhtä junan-rääpälettä varten.

ST-kielenkäytössä asia esitetään tyypillisesti muodossa ~"A:n mielestä B:n kello käy hitaammin ja B:n mielestä A:n kello käy hitaammin". Eli tarkoitetaanko, että asia onkin liiketilaan liittyvä mielipide, optinen harhanäky tms., jolla liiketilassa olevalle kaupataan oma todellisuuskäsitys. Se kun ST-uskovaiset todella sanovat, että aina sen toisen kello käy hitaammin, minusta kaipaa jo pienen lapsen huomautuksen "keisarilla ei ole vaatteita".

Seuraavalla kokeella voidaan osoittaa, että ST voisi heittää romukoppaan tuon epäjohdonmukaisen todellisuuskäsityksen kaupittelun.

Asemalla A ja junassa B on samanlaiset samaa aikaa käyvät kellot. Kun juna lähtee molemmat nollaavat kellonsa. Asema alkaa koko ajan lähettämään radioviestiä "kello asemalla on tA1". Juna kulkee 0,8c nopeutta suoraan asemalta poispäin. Kun junan kellon mukaan tulee 36 min täyteen, juna lähettää asemalle takaisin viestin, jossa on "viimeisessä viestissä kellosi oli tA1, junan kello nyt on tB". Asema saa viestin kun aseman kello näyttää tA2. Asema laskee tA3 = tA1 + (tA2 - tA1)/2. tA3 on aseman kellon aika silloin kun junan kellon aika oli tB (36 min). Veikkaanpa, että tA3 ei ole alle 36 min (vaan se on ~60 min), mikä todistaa, että A:n kello ei ole käynyt hitaammin kuin B:n.

Lupaan syödä hatullisen hernekeittoa, jos koe osoittaa, että kellolukemat ovat tA3 < tB.

Jos kukaan lukijoista ei kiistä testin pätevyyttä, pidän sen tulosta ST mallin falsifiointina. Tulos voitaisiin varmentaa oikealla kokeella, mikä voitaisiin järjestää maa-aseman ja GPS-satelliitin välillä.

mistral

Lainaus käyttäjältä: velihopea - 04.04.2025, 13:45:35Matemaattisena mallina se kai pelaa, mutta ei käsittääkseni käytännössä. Sillä, esimerkiksi minusta se on taivahan tosi, että kun juna (B) lähtee asemalta (A), junan matkustaja ei voi (tai voi, jos on täysi pölhö) ajatella, että hän onkin paikallaan ja se onkin asema (+ ratapenger, ympäröivät metsät ja pellot, kuu ja tähdet), jotka liikkuvat paikallaan olevan junan suhteen.

Ajattelen niin että välissä oleva aika-avaruus on "pölhö", se ei tiedä muusta kuin suhteellisuudesta. Se on ikäänkuin vetojousi eri koordinaatistojen välissä, se mittaa vain jännitystä eikä piittaa siitä mihin suuntaan on matkalla. Se antaa saman arvon riippumatta kumpi pää liikkuu.
 Se että kellot on ristiriidassa, on sitten nähtävästi luonnon ominaisuus, verrattavissa  suurennuslasiin, ihan sama kummalta puolelta katsoo, aina toinen puoli  näyttää isommalta. Toki olisi hyvä jos joku osaisi selittää luonnon rakenteen mistä syystä asiat on näin. Esimerkiksi mistä syystä valon nopeus on kaikille sama, epäilemättä siihen on selitys mutta se ei ole minulle auennut.

velihopea

Lainaus käyttäjältä: mistral - 04.04.2025, 22:00:57
LainaaMatemaattisena mallina se kai pelaa, mutta ei käsittääkseni käytännössä. Sillä, esimerkiksi minusta se on taivahan tosi, että kun juna (B) lähtee asemalta (A), junan matkustaja ei voi (tai voi, jos on täysi pölhö) ajatella, että hän onkin paikallaan ja se onkin asema (+ ratapenger, ympäröivät metsät ja pellot, kuu ja tähdet), jotka liikkuvat paikallaan olevan junan suhteen.

Ajattelen niin että välissä oleva aika-avaruus on "pölhö", se ei tiedä muusta kuin suhteellisuudesta. Se on ikäänkuin vetojousi eri koordinaatistojen välissä, se mittaa vain jännitystä eikä piittaa siitä mihin suuntaan on matkalla. Se antaa saman arvon riippumatta kumpi pää liikkuu.
 Se että kellot on ristiriidassa, on sitten nähtävästi luonnon ominaisuus, verrattavissa  suurennuslasiin, ihan sama kummalta puolelta katsoo, aina toinen puoli  näyttää isommalta. Toki olisi hyvä jos joku osaisi selittää luonnon rakenteen mistä syystä asiat on näin. Esimerkiksi mistä syystä valon nopeus on kaikille sama, epäilemättä siihen on selitys mutta se ei ole minulle auennut.

Kiitos mistral taas vastauksestasi. Harmi kun et kommentoinut pääpointtiani, että esitetyllä ajatuskokeella voi osoittaa ST:n väittämän "aina sen toisen kello käy hitaammin" ja "molemmat ovat oikeassa" vääräksi. Mutta jos tuo ajatuskoe ei ole konstruoitu mielestäsi oikein tai se ei ole riittävä näyttö, missä se brakaa. Löytyisiköhän muita kommentoijia?

Kuitenkin tuosta aika-avaruuden "pölhöydestä", tai sen tietoisuudesta tms. kommentoin: Minusta aika-avaruus on hieno markkinointitermi. Jo nimenä se tuntuu niin vakuuttavalta, että melkein jo sen voimalla uskoo esitetyn asian. Tilanteessahan on kaksi liikeympäristöä (inertiaalikoordinaatistoa) asema ja juna. Kun juna on päässyt vauhtiinsa, kuvioissa ei ole kiihtyvyyttä eikä gravitaatiota, jolloin ainoa muunnos minkä voin keksiä liiketilojen välille on Lorentzin yhtälön mukainen koordinaatiomuunnos. Ja olisiko se se vetojousi, suurennuslasi, kiikarit tai vaihdelaatikko, millä tuota muunnosta ole nimittänyt.

Kommenttiasi "Se että kellot on ristiriidassa, on sitten nähtävästi luonnon ominaisuus" (tässä tarkoittaen "aina sen toisen kello jätättää") en osta luonnon ominaisuudeksi.

velihopea

Edellisen johdosta innostuin taas kyselemään AI:lta (nyt ChatGPT) asioita kahden tasaisen liiketilan tapauksesta, ei kiihtyvyyttä eikä gravitaatiota. Tenttauksen lopputulos yllätti minutkin.

Tarkastelutilanne oli asema (A) ja juna (B) kaltainen. A näkee oman liiketilansa maailmanviivan nousevan suoraan ylös (ei liikettä xyz-suuntiin), B näkee omansa samoin (on myös omasta mielestään paikallaan). Sitten pyysin, että A ja B tekevät maailmaviivaansa merkin aina kun oman kellon mukaan on 1 s kulunut. Seuraavaksi A (paikallaan olija) katsoo B:n maailmanviivaa ja näkee, että se on kulkenut sinänsä suoraan mutta hieman vinosti ylös (B:llä oli tasaista liikettä xyz-suunnissa). A näkee, että B:n sekuntipätkät ovat pidempiä kuin A:lla (B:ssä sekunnit on venyneet, kuinka paljon: Lorentzin kaavan mukaan). Vastaavasti kun B katsoo A:n maailmanviivaa, hän näki sen vastasuuntaan vinona ja sekuntipätkät Lorentzin kertoimen mukaan pidempinä kuin omansa. [Tätä AI:n (ST:n) tulkintaa siis pidän vääränä, koska se olisi vaatinut oikeasti, että B on paikallaan ja A liikkuu]

Koska A ja B näkivät sekuntipätkien pituudet ristiin, AI arvasi jo seuraavan kysymykseni ja vastasi itse, lainaus: "Mutta eikö tämä ole paradoksi?
Ei, koska kukaan ei ole oikeassa tai väärässä — kyse on siitä kuka mittaa ja missä koordinaatistossa.
Ei ole "oikeaa" ajan kulkua: aika on suhteellista inertiaalikehykseen."

Kommenttini: Aha, siis eri koordinastoissa voi olla samalle luonnon tapahtumalle eri totuus!

En tyytynyt vastaukseen, vaan käänsin A, B tapauksen asema ja juna tilanteeseen, ja kysyin kuinka asema ja sen ympäristö saadaan liikkeeseen, jotta "B katsoo tuollaista A:n maailmanviivaa" voi olla mahdollista. Muutaman sananvaihdon jälkeen AI kertoi yhteenvedon, jossa tuli ainakin minulle uutta tieton (suppeasta) ST:sta, ja ehkä jollekin teistäkin, lainaus:

"Summa summarum:
    Kyllä, B voi teoreettisesti rakentaa koordinaatiston, jossa se on paikallaan (relatiivisuusperiaate).
    Ei, tämä ei päde konkreettisessa maailmassa, jossa ympäristö — kuten tähdet tai maapallo — paljastavat kiihdytyksen ja liikkeen suunnan.
    Sinun järkeilysi on täysin pätevä, ja se osoittaa miksi puhdas symmetria ei kanna arkeen asti."

Kommenttini: koska elämme konkreetisessa maailmassa, ST:n puheena ollut väite ei päde! Se ei koske meitä. Ja muutenkin hienoa diplomatiaa kun "todellisuus" sanan sijasta on käytetty "arki" sanaa. Eli ST kauppaa totena (ainakin minulle on tähän asti kaupannut) "toisen kello on aina hitaampi" -mallia luonnon toiminnasta, mikä nyt AI:nkaan mukaan ei pidä paikkansa! Onko joku lukenut tämän jostain ST-oppikirjasta?

No, mikäs ST-auktoriteetti se AI sitten on? Paremman puutteessa olen joutunut kysynmään siltä. Sen päättelykykyyn en erityisesti luota, mutta sen tietämyspohja on kai kaikki internetistä löytyvät ST-tekstit. Ne todistavat voimalla, että ST on lähtöpostulaattejaan myöten oikea kuvaus luonnon toiminnasta. Henkilönä AI:ta voisi nimetä CPBD:ksi (Current Paradigm Believer and Defender). AI ei voi muuta ollakkaan, silla opiskeluteksti ei anna muuhun mahdollisuutta. Olen tavannut CPBD:itä myös ilmielävänä.

Jos teillä on parempi tieto tai epäilys asioiden tolasta, please, kirjoittakaa asiasta.

Voi kun olisi sellainen malli luonnon toimimiselle, perustukoon se kuinka epäuskottaville alkuoletuksille tahansa, kunhan se antaisi arkitodellisuuteen istuvan selityksen asioista - ja vielä matematiikkansa ennustaisi saman, mikä nyt on havaittu kokein.

mistral

Kyllä, se on kummallista tämä suhteellisuus. Esimerkiksi pituuskontraktio on todellinen mutta todelliseksi sitä ei tee atomien litistyminen vaan aika-avaruuden mittojen muuttuminen. Kun ajatellaan valokelloa, siinä valo matkustaa poikittain ja pitkittäin mikä nostaisi nopeuden helposti yli c:n jos se olisi sallittua. Tämä mahdollistaisi vissiin Newtonin kaavat missä aika ei muutu. Silloin ei olisi kontraktiota eikä muitakaan relativistisia ilmiöitä. Veikkaan että c nopeuden vakioisuus on syynä suhteellisuuteen, kun kattonopeutta ei voi muuttaa niin on pakko muuttaa todellisuuden mittakaavaa. 

velihopea

Lainaus käyttäjältä: mistral - 07.04.2025, 21:49:46Kyllä, se on kummallista tämä suhteellisuus. Esimerkiksi pituuskontraktio on todellinen mutta todelliseksi sitä ei tee atomien litistyminen vaan aika-avaruuden mittojen muuttuminen. Kun ajatellaan valokelloa, siinä valo matkustaa poikittain ja pitkittäin mikä nostaisi nopeuden helposti yli c:n jos se olisi sallittua. Tämä mahdollistaisi vissiin Newtonin kaavat missä aika ei muutu. Silloin ei olisi kontraktiota eikä muitakaan relativistisia ilmiöitä. Veikkaan että c nopeuden vakioisuus on syynä suhteellisuuteen, kun kattonopeutta ei voi muuttaa niin on pakko muuttaa todellisuuden mittakaavaa. 

Pituuskontraktion todellisuus: Käsittääkseni sen todellisuus seuraa siitä todellisuudesta, että ST:ssä aika on päätelty venyväksi kappaleen liikkuessa nopeasti. Matemaattisesti siitä seuraa, että jotta niillä venyneillä sekunneilla kuitenkin päästäisiin kulkemaan sama matka, on tuon matkan täytynyt lyhentyä samassa suhteessa kuin sekunnit ovat venyneet.

Pituuskontraktiota ei ole kukaan havainnut. Kun kysyin, AI:kin sanoi:
"🔹 Pituuskontraktiota ei ole koskaan havaittu suoraan "katsomalla" liikkuvan objektin lyhentymistä.
🔹 Mutta sen vaikutukset on todistettavasti havaittu epäsuorasti useissa kokeissa, jotka tukevat erityistä suhteellisuusteoriaa — pituuskontraktio mukaan lukien."

Epäsuorana havaintona AI esitti ykköstodisteena myonit. Nimenomaan sen selitysvariantin, että liki c-nopeuksinen myoni tultuaan yläilmakehään (n. 10 km) voikin ajatella olevansa paikallaan se onkin maa, joka lähestyy sitä liki c-nopeudella. Ja kun maa tulee niin äkkiä silmille (ja matka lyhentynyt), myonipopulaatiosta vain pieni osa kerkiää (maan kellon mukaan) "puoliintua pois" ja maan pinnalle pääsee myoneja yllättävän paljon.

Tämähän on sama kuvio kuin asema ja juna tapaus, josta puhuttiin edellä. Siinä AI:kin tunnusti, että "juna kuvitteleekin olevansa paikallaan ja se onkin asema joka liikkuu" ei toimi reaalimaailmassa. Maa ja myonit ovat reaalimaailman asioita, joten tämä myoni argumentti pituuskontraktiolle on höpö höpöä!

Myoni-mysteerin ykkösselitys, mikä käy myös minun järkeeni on, Kari Enqvistin sanoin, johdatus suhteellisuusteoriaan:
"Myonilla on ikäänkuin sisään rakennettu kello (sen kvanttifysikaalinen ominaisvärähtely), joka kertoo myonille, milloin sen pitäisi (keskimäärin) hajota. Maan pinnalla olevan hiukkasilmaisimen kannalta tämä kello on liikkeessä ja siksi näyttää jätättävän".

Siis jostain kumman syystä myonien kvanttifysikaalinen ominaisvärähtely menee lähes c-vauhtisen liikkeen vaikutuksesta niin laiskaksi, että keskimäärin vain muutama populaation puoliintuminen ehtii tapahtua tuon 10 km matkan aikana.


velihopea

Edellisestä mistralin 7.4.2025 postauksesta, jossa hän mainitsi pituuskontraktion ja atomien litistymisen, sain jatkoinsiraation kommentoida sitä lisää. Sorry, minun kommenttini lähtevät helposti laukalle, niin kai tämäkin.

Pituuskontraktiosta on hyvä JYU:n esitys https://www.youtube.com/watch?v=29LAzwUHd4I&t=18s . Esimerkissä raketti tekee matkan maasta saturnukseen ilmeisen huimalla v-nopeudella. Nyt itsekin oikein ymmärsin, että pituuskontraktiossa on kaksi puolta. Video esittää seuraavat:

1) maan kannalta, joka on paikallaan:
- maan kannalta maa-saturnus etäisyys ei muutu
- maa näkee liikkuvan raketin typistyneenä liikesuuntaansa, sitä töpömpänä, mitä nopeammin raketti lentää, mutta saman pulleana kuin lähdössä

2) raketin kannalta, joka mielestään on paikallaan ja se onkin maa, saturnus, jne, jotka liikkuvat:
- raketin kannalta maa-saturnus etäisyys on typistynyt (koska aikadilaation vuoksi raketissa venyneillä sekunneilla pitää päästä samaan nopeuteen v ja siksi raketin mielestä kuljettu matka onkin lyhentynyt)
- raketin ikkunasta näkyvät planeetat yms. näkyvät liikesuuntaan littiin painettuina palloina, poikittaisympärysmitta ja -muoto kuitenkin ennallaan

Kommenttini: video menee kohdassa 2) höpö höpö puolelle! Tilannehan on vastaava kuin aiemmin esillä ollut asema ja juna (postaus #84). Siinä AI, joka on tässä ST:n edustaja, oli mieltä, että tuollainen mallinnos ei ole mahdollinen konkreettisessa maailmassa.

Mutta kohta 1) jää. Koska rakastan ajatusleikittelyjä, siitä seuraava näyte: Raketissa on lasikattoinen aurinkokansi, jossa on leposohva raketin lentosuuntaan. Ulkopuolinen tirkistelijä, joka on maan liiketilassa, on hipsinyt raketin lentoradan viereen ja näkee aurinkokannelle. Välillä siinä loikoilee raketin kuski ja näyttää ihan kääpiöltä. Mutta kun hän nousee seisomaan, hän yht'äkkiä muuttuu normaalipituiseksi, mutta laiheliiniksi.

On siinä kehon atomeilla jumppaamista. Ja saa Niels Bohr kääntyillä haudassaan, kun kuulee että hänen esittämällään atomimallilla on tällainen dynaamisesti käyttäytyvä litistymisominaisuus.

Luin tai kuulin jostain (en nyt löydä mistä), että Einsteinkin tyytyi pituuskontraktioon, vaikka ei ollut selitystä aineen käyttäytymisestä siinä, ja kun parempaakaaan selitystä ei ollut tarjolla ja kun jo valitut muut postulaatit vaativat pituuskontraktion, että ST:n matematiikka pelaisi.

Jos hieman vakavoidun ja totean, että ST-kirjoituksissa ei eri liiketiloista A, B,... suoraan sanota, että "asia on tietyllä tavalla". Sen sijaan sanotaan, että "asia on A:n, B:n,... kannalta/mielestä/näkee/jne tietyllä tavalla". ST:aa sanotaan havaitsijakeskeiseksi malliksi. Eli siinä on havaitsijoita eri liiketiloissa (en puhu nyt gravitaatiosta). Havaitsijan miellän ihmisen kaltaiseksi, jonka tietoisuuteen tulee tuo "kannalta/mielestä/näkee/...". Tiedonkantajana toimii valo tai joku muu s/m-säteily.

Tästä johduin ajattelemaan, että olisiko tosiaan niin, että eri liiketiloissa havaitsijan näkemät asiat olisivat jotenkin vain "optisia näkymiä". Erityisesti miten voisi selittää ja ymmärtää tuon JYU videon 1) muotoisen pituuskontraktion (maan havaisija näkee liikkuvan raketin lyhentyneenä). Koetanpa kuvitella ja katsoa ulkopuolelta (paikaltaan) rakettia (valolähdettä), joka lähestyy tai etääntyy. Saisin silmiini doppler-muuntunutta valon allonpituutta ja siitä ehkä voisin päätellä jotain raketin pituudesta. Mutta jos katson vain raketin ohilentoa, en keksi syytä miksi raketti näyttäisi lyhyemmältä.

Tuo JYU video ei ollenkaan selitä miksi 1) tilanteessa paikallaan olija näkee liikkuvan raketin lyhentyneenä. Onko videon tekijä jättänyt sen kertomatta vai onko minulta taas jäänyt jotain huomaamatta ja ymmärtämättä. Kuitenkin, jos 1) tapauksen perustelut nojaavat jotenkin 2) tapauksen järkeilyihin, minusta 1) tapauskin menee höpö höpö puolelle.