Oiko se astrokuvauksessakin sama laulu, että kannattaa valottaa histogrammin mukaan niin oikealle kuin kärsii ilman että kohde palaa puhki?
Kävin ulkoiluttamassa pitkästä aikaa staradventurerin seurantapäätä ja ajatuksena oli ottaa kuva orionin tähtikuviosta. Tosin homma loppui pariin osavalotukseen, kun kavalat pilvet jotka väijyivät taivaanrannassa purjehtivat ilkkuen paikalle peittäen taivaan. Kalustona oli Nikon D800 ja tamronin 90mm 2.8 makro ja osavalotuksen asetukset F4/ISO800/60s. Kun katsoin kuvaa niin taustataivas oli aika vaalea ja histogrammin vasempaan laitaan jäi aika paljon tyhjää. Toisaalta ylivalotustakaan ei pahemmin ollut.
Lueskelin foorumilta noista perusasetuksista, mutta en mielestäni löytänyt vastausta tähän kysymykseen.
Ei ihan. Oikealle valottaminen eli ETTR on sellaista normaalikuvaamisen kotkotusta ja silloin katsellaan logaritmista histogrammia.
Tähtikuvauksessa on tavallaan samat periaatteet, mutta histogrammista tuota puhkipalamista ei näe. Johtuu siitä että tähtikuvissa ne puhkipalavat osat ovat tähdet, ja ne edustavat niin pientä osaa koko kuvan pinta-alasta etteivät näy histogrammissa.
Lähes kaikkien tähtikuvien histogrammi näyttää samalta, sitä hallitsee iso Poisson-jakauman muotoinen köntti taustataivasta. Jos on ruudussa iso kohde tai p7aljon sumua, niin se näkyy juuri ja juuri siinä ison taustataivasköntin oikeassa reunassa. Tähdet muodostavat histogrammin pitkän matalan hännän oikealle.
Tähtikuvien oikein valottaminen on tasapainottelua sen kanssa että saadaan tähdet säilymään hyvinä, mutta kuitenkin valotettua taustataivas sen verran kirkkaaksi, että kuvaan jäävä kohina johtuu taustataivaasta itsestään eikä kameran lukukohinasta. Lisäksi on monta muutakin vaakakuppia, esim. kuinka pitkän valotuksen seurannan tarkkuus antaa myöten, jne.
Periaatteessa tapa on siis kuitenkin sama kuin ETTR:ssä: Yritetään valottaa kohdetta mahdollisimman hyvin, ja jälkikäsittelyssä passataan kirkkausarvot sopivalle alueelle.
Kiitoksia. Entäs toi histogrammin musta pää? Riittääkö että osavalotuksen valottaa siten että mitään ei leikkaudu vasemmalta. Eli onko kuvaa hyötyä valottaa enempää kuin sen verran että tumma pää ei leikkaudu?
Tärkeintä on saada se iso taustataivasmöllykkä irti vasemmasta reunasta. Jos ajatellaan kaikkein yksinkertaisinta tapausta, niin sitä pidemmistä valotuksista ei ole hyötyä. Asia on kuitenkin vähän monimutkaisempi.
Yhteenveto tämän viestin lopussa: https://foorumi.avaruus.fi/index.php?topic=10452.msg99888#msg99888
Ainahan voi myös ottaa kaveriksi lyhyempiä valotuksia ja tehdä HDR kuvan. Toisin päin homma yleensä tyrehtyy seurannan tarkkuuteen kuten Vostok jo mainitsikin. Ainakin itse teen niin että valotan mahdollisimman pitkään niin että taustataivas ei ylitä histogrammin puolta väliä kovin reilusti oikealle ja jos tarvis otan pari lyhyempää valotusta tähdille tai vaikkapa kirkkaimille alueille sumussa (esim. M42).
-V
Kiitoksia. Toi hdr ei tullutkaan mieleen. Mites osaako DSS tehdä hdr:ää vai pitääkö se tehdä esim. Photarissa?
Photarikin toimii, itse käytän PixInSightia.
-V
Jos HDR:n haluaa koostaa oikein, niin DSS ja PS ovat täysin kelvottomia työkaluja. Sama pätee normaalin tähtikuvan tekemiseen, paitsi että siihen photoshop ei ole ihan täysin kelvoton.
Sinnepäin-tuloksia saattaa kummallakin saada, jos on hyvä tuuri.
Jaahas jaahas... Mikäs se olis sitten hyvä ohjelma? Photari mulla on ja pitkä kokemus sen käytöstä joten ideaali tilanne olisi että voisin käyttää photaria mihin se vain taipuu.
Regim/Nebulosity on ihan hyviä ja edullisia (Regim ilmainen jopa) pinoamiseen ja jonkinmoiseen käsittelyyn myös.
Vakavamielisempään käsittelyyn sopii sitten PixInsight. :cool: