Ihmiskunta on koko historiansa aikana nähnyt vain viisi supernovaräjähdystä kotigalaksissamme Linnunradassa. Yksi niistä havaittiin vuonna 1181.

Räjähdyksen jälkeen paikalle jäi yhä laajeneva ainepilvi. Havaijilla sijaitsevan Keck-observatorion havaintojen pohjalta tähtitieteilijät onnistuivat nyt luomaan jäänteestä kolmiulotteisen kartan. He myös mittasivat pakenevan materian nopeuden.

“Perinteinen otos supernovajäänteestä on kuin pysäytetty kuva ilotulituksesta", toteaa Caltechissa työskentelevä Christopher Martin.

Tutkijat pääsivät tietyssä mielessä vihdoinkin näkemään pätkän liikkuvaa kuvaaa, sillä he havaitsivat materian lentävän tuhannen kilometrin sekuntinopeudella.

“Huomasimme säikeiden aineen laajenevan ballistisesti", kertoo Tim Cunningham Harvard-Smithsonianin astrofysiikan keskuksesta.

”Tämä tarkoittaa, ettei materiaali ole hidastunut eikä kiihtynyt räjähdyksen jälkeen. Mitattujen nopeuksien perusteella ja ajassa taaksepäin katsomalla voi määrittää räjähdyksen lähes täsmälleen vuoteen 1181."

Tutkijat eivät ole täysin varmoja, miten avaruuteen kurottautuvat säikeet ovat tarkalleen muodostuneet.

"Käänteinen sokkiaalto on saattanut tiivistää ympäröivää pölyä säikeiksi, mutta emme vielä tiedä", Cunningham sanoo. "Kohteen morfologia on hyvin outo ja kiehtova."

Aiheesta lisää Keck-observatorio (englanniksi)