Tekniikka perustuu valon polarisaatioon eli valoaallon värähtelysuuntaan.

Vaakasuuntaan polarisoitunutta valoa näemme esimerkiksi kun katsomme märän tien pinnasta heijastuvan Auringon hehkua. Polarisoidut aurinkolasit, jotka päästävät läpi vain pystysuunnassa polarisoitunutta valoa, poistavat sitä merkittävästi.

Tähtitieteellisten radiokuvien muuntamisessa kolmiulotteiseksi tutkijat hyödynsivät Faradayn rotaatiota. Siinä radioaaltojen polarisaatiosuunta määräytyy sen mukaan, kuinka suuren ainemäärän läpi ne ovat kulkeneet.

Tämä salli arvioida, kuinka etäältä jokainen radiokuvan osanen on matkannut. Siten oli mahdollista luoda kolmiulotteinen kuva kohteesta.

Tutkijat kokeilivat tekniikkaa esimerkiksi mustien aukkojen radiokuviin ja avaruuden magneettikenttiin.

"Huomasimme, että kohteiden muodot erosivat paljon siitä vaikutelmasta, jonka saimme katsomalla niitä vain kaksiulotteisessa avaruudessa", sanoo Lawrence Rudnick Minnesotan yliopistosta.

Tutkijoiden mukaan tekniikkaa olisi syytä käyttää aiemmin otettujen kuvien analysointiin. Jos kohteet eroavat paljon oletetusta, se voi johtaa tarpeeseen miettiä uudelleen niiden käyttäytymistä kuvaavia malleja.

Aiheesta lisää Minnesotan yliopisto (englanniksi)