Huippuaktiivisuuden aika voi jatkua myös ensi vuoden ajan. Tutkijat korostavat, että varsinaista korkeimman aktiivisuuden kuukautta ei tiedetä kuin vasta jälkeenpäin. Tähän voi mennä kuukausia tai jopa vuosia. 

"Auringon maksimin aikaan auringonpilkkujen määrä ja samalla Auringon aktiivisuus kasvaa", sanoo Nasan avaruussääohjelman johtaja Jamie Favors. "Tämä antaa jännittävän mahdollisuuden oppia lähitähdestämme, mutta sillä on seurauksia myös Maahan ja muualle aurinkokuntaan"

Auringon aktiivisuus vaikuttaa paitsi satelliitteihin ja esimerkiksi niiden GPS-signaaleihin, myös Nasan aurinkokuntaluotaimiin.

Nasa odottaa Parker Solar Probe -luotaimen historiallisen läheltä tehtävää Auringon ohitusta, joka tapahtuu joulukuussa. Tuolloin kotitähdestämme päästään kirjaimellisesti oppimaan lisää.

Oheinen kuvapari on ultravioletin aallonpituudella otettu väärävärikuva. Ero minimin ja maksimin välillä on tuntuva myös näkyvässä valossa erottuvaa auringonpilkkujen määrää vertailtaessa.

Auringon kuukausittainen pilkkuluku eli tietyin kriteerein laskettu pilkkujen määrä on viime vuosina ollut selvästi suurempi kuin vuosien 2013-14 maksimin perusteella olisi odotettu. Tuolloinen maksimi jäi tasolle, joka oli heikoin yli sataan vuoteen.

Nyt nähtävissä olevat merkit ovat selviä siitä, että alkanut maksimiaktiivisuus on noussut lähelle tavanomaista tasoa.

Virallista kuukausittaista Auringon pilkkulukua ja siitä tehtyä käyrää pääsee tarkastelemaan NOAAn sivuilta. Ensi vuoden jälkeen aktiivisuuden odotetaan käätyvän laskuun ja saavuttavan miniminsä vuoden 2031 paikkeilla.

Aiheesta lisää Nasa (englanniksi)