Tutkimuksessa analysoitiin aurinkotuulen muutoksiin liittyviä syklejä sekä aurinkotuulessa että Maan magneettikentässä. Tutkimus ilmestyi Geophysical Research Letters -lehdessä.

Tavallisten 27 ja 13,5 vuorokauden syklien lisäksi tutkijat havaitsivat kokonaan uudet 9 ja 6,7 vuorokauden toistuvuusjaksot.

Havainto on hämmästyttävä, sillä vastaavia nopeita jaksoja ei ole aiemmin löytynyt Maan magneettikentän mittausdatasta. Havaintoaineisto ulottuu 140 vuoden taakse.

Tutkijaryhmä arvelee, että lyhyet jaksot voisivat liittyä tilapäisen häiriön aiheuttamaan epäsymmetrisyyteen "Auringon dynamossa". Dynamoksi kutsutaan magneettikentän aiheuttavaa turbulenttia pyörivää plasmaa Auringon sisuksissa.

Auringon vuonna 2010 päättynyt aktiivisuusminimi oli myös poikkeuksellisen pitkä. Yhtenä syynä auringonpilkkujen määrän vähäisyydelle on esitetty pilkkujen magneettikentän vuon heikkenemistä.

Periaatteessa on mahdollista, että Auringolle koittaisi vuosikymmeniä kestävä vähäisen aktiivisuuden aika. Viimeksi tällainen tapahtui vuosien 1645 ja 1715 välillä Maunderin miniminä tunnettuna aikana.

Aiheesta lisää Geophysical Research Letters (englanniksi)