Todisteena supernovasta pidetään rauta-60-isotoopin löytymistä rautaa keräävien bakteerien fossiileista. Isotoopin puoliintumisaika on vain 2,6 miljoonaa vuotta, eikä sitä siksi esiinny maapallolla luonnostaan. Raudan isotooppisuhteiden ja sedimenttikerrosten syvyyksien perusteella tutkijat päätyivät sijoittamaan supernovaräjähdyksen 2,2 miljoonan vuoden päähän.

On myös mahdollista, että supernova aiheutti tuhoja Maan otsonikerrokselle.

Vaikkei supernovan sijainnista voida olla varmoja, eräänä mahdollisuutena pidetään 420 valovuoden etäisyydellä olevaa tähtijoukkoa Skorpionin ja Kentaurin tähdistöjen suunnalla. Joukossa arvioidaan tapahtuneen kymmeniä supernovaräjähdyksiä viimeisten 11 miljoonan vuoden aikana.

Tutkimus esiteltiin American Physical Societyn kokouksessa 14. huhtikuuta.

Aiheesta lisää Nature (englanniksi)