Supermassiivisen mustan aukon kertymäkiekon ulkoreunat piirtyivät havaintoihin

Galaksien keskustojen mustia aukkoja ympäröivien kertymäkiekkojen todellista laajuutta on hankala selvittää. Nyt tutkijat ovat onnistuneet näkemään aiempaa ulommaksi.

Kertymäkiekot ovat vaikeita havaita suoraan äärimmäisten välimatkojen ja kohteiden pienen koon vuoksi. Suora kuva on tähän mennessä saatu vain kahdesti, kun radioaalloilla havaittiin galaksin M87 ja oman galaksimme ytimen mustat aukot.

Tutkijat voivat myös hyödyntää kiekosta tulevan valon spektriä. Astronomit ovat selvittäneet nyt tällä tavoin kaukaisen galaksin III Zw 002 kiekon ominaisuuksia.

Infrapunassa tehdyt havainnot erottivat kohteelta kertymäkiekon ulomman alueen, jota ei ole koskaan aiemmin nähty.

Kiekosta saatiin signaali 19 valopäivän etäisyydeltä aukosta, jonka tutkijat arvioivat olevan 400–900 miljoonaa kertaa Auringon massainen.

Tämä ei kuitenkaan ole vielä uloin raja. Mallinnuksen perusteella havaittu osa jatkuu 52 valopäivän etäisyydelle. Aurinkokunnan mittakaavassa etäisyys vastaa jäisistä kappaleista koostuvan Oortin pilven sisäreunaa.

Kertymäkiekkojen oletetaan huojuvan. Seuraavaksi tutkijat haluavat tietää, ilmeneekö tämä pidemmällä aikajänteellä myös III Zw 002:n tapauksessa.

Aiheesta lisää NOIRLab (englanniksi)