"Kontrolloimaton paluu ilmakehään on pitkään ollut yleinen menetelmä avaruuskappaleiden hävittämiseen niiden toiminnan loputtua", sanoo Tim Flohrer Euroopan avaruusjärjestön ESAn avaruusromutoimistosta.

ESA laski ERS-2:n korkeutta sen toiminnan loputtua vähitellen vuoteen 2011 asti, jolloin satelliitin moottorien polttoaine ehtyi. Tuon jälkeen satelliitin rata laski vähitellen yläilmakehän vaikutuksesta, kunnes se putosi ilmakehään Tyynen valtameren yllä Alaskan ja Havaijin välisen merialueen yläpuolella.

"ERS-2:n kokoluokan kappaleita tai suurempia tulee ilmakehään useita vuosittain", Flohrer huomauttaa.

Massaltaan ERS-2 oli ilman polttoainetta noin 2,3 tonnia eli keskikokoinen satelliitti.

Yleensä julkisuuteen nousevat ainoastaan tärkeiden toimijoiden satelliitit. Todennäköisyys, että satelliitin palaset aiheuttaisivat vahinkoja, on äärimmäisen pieni. Silti julkiset tahot eivät halua ottaa pientäkään riskiä siitä, että niitä syytettäisiin välinpitämättömyydestä.

Samoin kuin jopa hyvin kaukaa maapallosta tapahtuvat asteroidiohitukset, myös avaruusromun putoamiset nostetaan mediassa usein pinnalle, koska ne keräävät helposti lukijoita.

Viime vuosien suurimpia hallitsemattomasti ilmakehään putoavia kappaleita ovat olleet Kiinan Long March 5B -kantoraketin 21,6 tonnin massaiset keskusvaiheet, jotka nousevat kiertoradalle asti. Niiden ohjaamista turvalliselle putoamisalueelle ei ole suunnittelussa otettu huomioon.

Aiheesta lisää ESA (englanniksi)