Uusimmassa Tähdet ja avaruus -lehdessä on lueteltu viisi veden alkuperään liittynyttä käsitystä, jotka ovat hiljalleen muuttuneet viime vuosien aikana.

Vanhan oletuksen mukaan vesi esimerkiksi kaikkoaa tähden läheltä. Nykyään kuitenkin tiedetään, että vettä on tyypillisesti tarjolla satojen tai tuhansien valtamerten verran planeettakunnan muodostuessa. Pieni osa siitä voi pysyä tähden lähistöllä läpi planeettojen syntyprosessin.

”Riippuu planeetan syntypaikasta sekä myös emotähden ominaisuuksista, syntyykö planeetta vesipitoisena vai kuivana", toteaa Ewine van Dishoeck Leidenin yliopistosta.

Toisen luulon mukaan kotiplaneettamme vesi höyrystyi avaruuteen viimeistään silloin, kun alku-Maata kärvensi törmäys toiseen protoplaneettaan. Kolarin seurauksena syntyi Kuu.

Vaikka tätä kuivan varhaisen Maan teoriaa ei ole kokonaan hylätty, sen rinnalle on noussut muita hypoteeseja. Niissä Maa syntyy vetisenä eikä menetä kaikkea vettään muodostumisen ja Kuun synnyttäneen törmäyksen aikaan.

Aiemmin on ajateltu, että kaikki maapallon vesi olisi syntynyt jo ennen Aurinkoa. Marraskuussa julkaistun yllättävän tutkimuksen perusteella aurinkotuuli loi vettä pikkuruisten pölyhiukkasten pinnalla planeettojen muodostumisen aikaan.

Vanhojen käsitysten mukaan myöskään maapallon merten vesimäärä ei muutu. Harvardin yliopiston mallinnuksessa merivettä olisi kuitenkin ollut 3–4 miljardia vuotta sitten kenties puolitoistakertaisesti nykyiseen verrattuna.

Äärimmäisessä vaihtoehdossa, tilavuudeltaan noin kaksi kertaa nykyisen kokoisessa valtameressä, näkyviin ei jäisi tämän päivän mantereista kovin paljon muuta kuin korkeimpien vuoristojen huiput.

Aiheesta lisää juuri ilmestyneessä Tähdet ja avaruus -lehdessä 1/2022